2008-07-31
Klubin avoin palsta
Tähän voi laittaa vapaasti kommentteja. Parhaat kommentit julkaistaan BLOGI osuudessa.
Tunnisteet:
Lahden Suomalainen Klubi ry
2008-07-29
Palloveikkauksen 2008/14 tilanne
2008-07-21
Antiikin Kreikka herää eloon historiallisessa Ateenassa
Nykyinen Kreikka näyttää matkailijalle monenlaiset kasvonsa: Hellas on historiasta kiinnostuneelle aarrekammio menneisyyden maailmaan, mutta myös nykyaikainen EU:n jäsenmaa, jonka perintö länsimaisen demokratian suunnannäyttäjänä on kantanut meidän päiviimme asti. Ateena on osa Euroopan yhteistä historiaa.
Matkailijalle Ateenassa on monipuolinen tarjonta, jonka laatu ja palvelutaso vaikuttavat keskimäärin sopivilta ja täyttävät suomalaisen toiveet. Selvää huijaamista ei juuri esiinny ja hinnat vaikuttavat tinkimään tottumattomille kiinteiltä ainakin monissa ravintoloissa ja matkamuistomyymälöissä, minkä voinee laskea myös eduksi. Kauppa syntyy nopeasti, eikä turistia painosteta äärimmäisyyksiin asti.
Hotelli
Ateena on Kreikan kuhiseva pääkaupunki, jossa asuu jopa viisi miljoonaa ihmistä. Hotellien hintataso vaihtelee kovasti, mutta jos viihtyy enemmän kaupungilla, huokeita hotelleja pystyy varaamaan suoraan itse sähköisesti. Ainakin Omonia-aukion lähistöllä on paljon huokeita pikkuhotelleja - mutta vastapainoksi pitää tyytyä suomalaisittain epäsiistiin ympäristöön ja mahdollisesti jopa iltamyöhällä lähistöllä liikkuviin narkomaaneihin. Normaali varovaisuus lienee usein silti riittävä, eikä taskuvarkaista ole tavallista lomakohdetta suurempaa pelkoa.
Hotellien esittelykuvat internetissä saattavat antaa hotellista liioitellun idyllisen kuvan, joten tärkeintä on selvittää, että hintaan kuuluvat esimerkiksi aamupala, ilmastointi ja jääkaappi. Erityisesti ilmastointi on kesällä käytännössä välttämätön. Aamupalaa puolestaan saa lukemattomista pikkupuodeista ja katumyymälöistä hyvin huokealla.
Hotellin esittelykuvat eivät myöskään kerro välttämättä mitään hotellin ympäristöstä, jossa roskakasa oven edessä voi olla täysin normaalia - Ateenassa kun roskat kerätään katujen varsiin toimitetuista kasoista pois aina iltayöllä.
Varustautuminen
Varsinkin kesämatkaajalle kaupunki-ilma saattaa olla suorastaan vaarallinen ilman hyvää varustautumista, johon kuuluvat ehdottomasti hattu, aurinkolasit, hyvät kengät, aurinkorasvaa ja riittävä määrä vaihtovaatteita. Hyvät sandaalit ovat aina käyttökelpoiset kuumassa ilmanalassa.
Shortseissa liikkujan kannattaa muistaa rasvata mieluummin liian usein jalkansa sekä aina niskansa ja käsivartensa. Kuumimman ajan noin puolestapäivästä iltaviiteen voi tarvittaessa viettää museoissa. Lisäksi siirtymissä kohteelta toiselle metro on kätevä.
Vettä myydään joka kioskissa puolen litran pulloissa 50 sentin hintaan, joten kovin monen pullon kantaminen kaupungilla ei ole tarpeellista, koska vesi lämpenee nopeasti. Elimistö pystynee käyttämään korkeintaan noin puolesta litrasta litraan vettä tunnissa, joten vettä on parempi käyttää säännöllisesti kuin liikaa kerralla.
Ruoka
Normaali ruokailurytmi on Kreikassa erilainen kuin Suomessa. Hyväksi havaittu keino on syödä alkuiltapäivällä esimerkiksi paikallista salaattia noin viiden euron hinnalla. Usein pieni leipäannos tulee mukaan annokseen.
Halvimmillaan puolen litran olut maksaa noin kaksi euroa. Illalla ruokailu keskittyy noin yhdeksän ja puolenyön väliin. Illalla pitkän päivän jälkeen maistuvat esimerkiksi paikallinen moussaka tai kebab eri variaatioineen. Monet ravintolat ja rihkamapuodit menevät puolen yön aikaan kiinni, kun väsyneet turistit siirtyvät hotelleihinsa.
Monastirakin metroasema on kaupungin keskusta, ja sen vieressä ovat kaikki keskeiset historialliset kohteet sekä myös lumoava Plakan kaupunginosa kauppakujineen ja ruokailupaikkoineen. Minkä hieman korkeammissa hinnoissa kärsii, voittaa ehdottomasti tunnelmassa. Ateena on kansainvälinen vuosituhannesta toiseen!
Liikkuminen
Jo lentokentältä kaupunkiin metro on ylivoimainen, sillä vuoden 2004 olympiakisoihin valmistunut yhteys keskustaan on siisti, halpa ja nopea. Matka taittuu kolmen hengen ryhmälipulla 15 euron hintaan noin 40 minuutissa. Normaali metrolippu maksaa 80 senttiä ja on voimassa puolitoista tuntia, mutta lippu pitää leimata normaalisti, kun vaihtaa yhteyttä. Leimaamaton lippu aiheuttaa tarkastuksessa 60 kertaa lipun hintaisen sakkomaksun.
Keskustan Omonia- ja Monastiraki-metroasemilla on myös matkatavaroille säilytyslokeroita (3 euroa/vrk), jonne mahtuvat hyvin kolmen hengen pakaasit. Lokeroita saattaa toisin joutua odottamaan ainakin keskipäivällä, kun hotellien huoneet luovutetaan.
Ateenan liikennekulttuuri on sekavaa ja nopeatempoista. Skootterin tai auton vuokraamista on syytä harkita, mikäli ei ole tottunut jatkuviin, joka puolelta kuuluviin torvien törähdyksiin, nopeisiin ja yllättäviin kaistanvaihtoihin ja suuriin ylinopeuksiin. Normaalilla ateenalaisella ajotyylillä saisi Suomessa sakot välittömästi - mutta maassa maan tavalla.
Jalankulkijan on koko ajan syytä olla tarkkana - mutta erityisesti, kun ylittää katua normaaliin paikalliseen tapaan punaisilla, sillä autot eivät pysähdy. Punaisia valoja ja liikennepoliisia ne sen sijaan tuntuvat kunnioittavan. Vaikka liikenne vaikuttaa olevan kotoisin enemmän formularadoilta ja kurttuiset autot arkipäivää, ei onnettomuuksia juuri näe.
Historiallisia kohteita
Ateenan ehdoton ykköskohde on Akropolis-kukkula, jossa on kaupungin symboli Parthenonin temppeli. Akropolis-kukkulalle käynti kannattaa aloittaa aamusta, jolloin on viileämpää, eikä muita turisteja ei ole vielä ruuhkaksi asti. Samannimiseltä metroasemalta pääsee kätevästi Dionysoksen teatterin kulmalle, jossa on lipunmyynti alueelle. Lippu kaikkiin keskeisiin kohteisiin maksaa 12 euroa aikuiselta, ja se on voimassa neljä päivää.
Samalla lipulla pääsee Akropoliin alueen lisäksi viereisille antiikin sekä Rooman ajan agoralle ja Olympoksen Zeuksen temppelille. Vaikein kohde löytää tuntui olevan Keramikos-museo, mutta vaivannäön palkitsee pääsy kävelemään yli 3000 vuotta vanhalle hautausmaalle. Keramikos-museo on samannimisen metroaseman lähellä, mutta ainakin kesän 2008 kartat olivat tältä osin puutteelliset.
Museoista kiinnostuneen kannattanee tutustua ainakin kaupungin arkeologiseen museoon, jonka kokoelmat ovat yksi maailman kuuluisimmista. Kreikan historiaa on esillä 7 000 vuoden ajalta.
Kreikan itsenäisyyden ajan historiaa 1800-luvulta alkaen valottaa Kolokotroni-aukiolla oleva historian kansallismuseo, jossa on myös entinen parlamenttisali. Museon esineet valottavat maan suhteellisen nuorta itsenäisyyttä ja kertovat ankarasta kamppailusta sen puolesta.
Sotilasdiktatuurin aikana valmistunut sotamuseo Evangelismos-metroaseman vieressä on ehdoton kohde lähihistoriasta kiinnostuneille. Samalla Kreikan ankara taival itsenäisyyteen tulee tutuksi.
Risteilylle
Mikäli haluaa matkustaa merelle, lähin risteilysatama on Ateenaan käytännössä kiinni kasvanut Pireus, jonne pääsee kätevästi normaalilla metrolipulla. Pireus on noin puolen miljoonan asukkaan taajama, joka on käytännössä osa Suur-Ateenaa.
Päivämatkalaiselle kätevä meriristeily on esimerkiksi noin tunnin kestävä ja vajaan kymmenen euroa suuntaansa maksava vierailu Aeginan saarelle. Mikäli tietää paluuaikansa, yhteislipun saa noin 15 euron hintaan. Lippumyymälöitä vaikuttaa olevan toivottoman monta sille, joka haluaa selvittää hintatason tarkasti. Kätevin ja lähin myymälä tuntui olevan heti metroasemalla - siellä myös hinnat oli ystävällisesti merkitty tauluun turisteja varten.
Aeginan saarella saa helposti kulumaan ainakin 4 - 6 tuntia, jos esimerkiksi vierailee saaren arkeologisessa museossa (liput 3 euroa), tekee ostoksia ja käy uimassa paratiisia muistuttavalla hiekkarannalla. Päivän kruunaa tietysti ruokailu rantaravintolassa, joka voi olla vaikkapa hiekalle pystytetty katos. Pelästyä ei pidä edes mahdollista omistajan koiraa, joka saattaa uida vieressä ja käydä välillä kerjäämässä ruokaa turisteilta.
Pireuksesta takaisin keskustaan voi tulla vaikkapa ilmastoidulla raitiovaunulla, jonka päätepysäkki lähtee Faliron metroaseman vierestä. Samalla asemalla on myös uudehko Ateenan Olympiakoksen jalkapallon pääsarjajoukkueen tyylikäs ja moderni kotikenttä. Kreikassa jalkapallo on jumalista tärkeimpiä!
Ateenasta ei voine tehdä puolueetonta esittelyä. Kaupunki lumoaa jokaisen omalla tavallaan. Silti ikuisessa kaupungissa lienee jokaiselle kulkijalle jotain erityistä. Ateenan tunnelma on sanoin kuvaamaton; kaiken voi kokea vain menemällä paikan päälle!
Kaikkiaan Ateena on lumoava kohde historiasta ja nykypäivästä kiinnostuneille, sillä niin läheisesti menneisyys ja tulevaisuus sulautuvat toisiinsa kaupungissa, jossa on henkinen perintömme.
Lahden Suomalainen Klubi teki heinäkuussa 2008 matkan Ateenaan.
Tunnisteet:
Ateena,
historia,
Kreikka,
Lahden Suomalainen Klubi ry,
matkakuvaus,
ruokailu
2008-07-06
Eino Leino tänään 130 vuotta
Eino Leino, oikealta nimeltään Armas Einar (Eino) Leopold Lönnbohm, syntyi Paltamossa, Kainuun kunnassa, lähellä Kajaania 6.7.1878. Hänen isänsä oli Hövelön talon isäntä ja maanmittari Anders Lönnbohm. Äiti Emilia hoiti suurta taloutta ja kotitalon karjaa. Eino oli kymmenlapsisen perheen kuopus.
Kerrotaan että Eino oppi lukemaan jo kolmevuotiaana. Koira Toverin lisäksi kirjoista tulikin myöhemmin hänen parhaita ystäviään. Myös perhe ja koti merkitsivät Einolle paljon. Kotona kannustettiin lapsia kirjallisuuden pariin. Äiti Emilia mm. luki Einon kanssa Runebergin teoksia. Lönnbohmin kodissa oli tarjolla korkeatasoista kirjallisuutta ja useita sanomalehtiä, mikä ei tuona aikana ja tuolla seudulla ollut ihan tavallista. Rahojen niukkuudesta huolimatta haluttiin huolehtia lasten koulutuksesta.
Luonto ja kotiseutu olivat Einolle tärkeitä. Hän samoili paljon metsissä ja purjehti Oulujärvellä veljiltänsä perimällään purrella. Lapsuudenkodin ympäristön ihmisiltä hän kuuli värikkäitä ja jännittäviä tarinoita.
Koulu kaukana – kirjoittaminen sydäntä lähellä
1800-luvulla lasten lähettäminen kouluun pois kotoa ei ollut Kainuussa tavallista, koska lapsia tarvittiin työvoimaksi talon töihin. Koulussa saatettiin käydä myös vain silloin, kun talon töiltä ehdittiin. Eino kuitenkin lähetettiin opintielle 9-vuotiaana Kajaaniin. Sen jälkeen hän jatkoi koulunkäyntiään Oulussa ja myöhemmin Hämeenlinnassa, jossa hänestä ja muista koulua käyvistä sisaruksista huolehti äidin sisar Olga. Kotona päästiin käymään korkeintaan kesällä ja jouluna.
Eino kaipasi koulukaupungissaan äitiään ja kirjoitti tälle liikuttavia ja vakavia kirjeitä. Runojen kirjoittaminen oli tärkeä ilmaisukeino 10-vuotiaana isättömäksi jääneelle Einolle. Hän kirjoitti mm. luonnosta, perheestään, tunteistaan ja runoilijan kutsumuksesta. Kun Eino oli 12-vuotias, hänen runonsa Kajaanin linna julkaistiin Antti-veljensä toimittamassa Hämeen Sanomissa. Veli Kasimir oli ehdottanut taiteilijanimeä Eino Leino käytettyään itse Leino-nimeä omassa runokokoelmassaan. Itse asiassa Leino-nimeä oli alkuaan ajateltu Einolle etunimeksikin.
Einolla oli hämmästyttävän hyvä muisti ja hän menestyi koulutyössä ilman suuria ponnisteluja. Intohimoinen lukuharrastus kehitti hänen mielikuvitustaan ja kielentajuaan. Eino oppi ruotsia, saksaa ja ranskaa helposti. Oulun kouluaikana hänellä oli pieni kirjallinen kerho ja oma joka viikko ilmestyvä sanomalehti.
Kun Eino Leino kävi koulua Hämeenlinnan Lyseossa, hän osallistui aktiivisesti monenlaiseen koululaistoimintaan. Hänet valittiin mm. heti ensimmäisenä syksynä Toveruus-seuran puheenjohtajaksi. Hän julkaisi ahkerasti omia runojaan koulun lehdissä. Myös kirjojen suomentaminen kiinnosti Leinoa jo lukioaikoina.
”Ei minusta kanditaattia tullut. Täytyy koettaa tulla toimeen ilman.”
Leino kirjoitti ylioppilaaksi loistavin arvosanoin. Ylioppilasaineensa hän kirjoitti suomalaisesta kansanrunoudesta. Hän tunsikin hyvin Kalevalan.
Leino muutti Helsinkiin ja aloitti opinnot yliopistossa. Rahoittaakseen opintojaan hän joutui tekemään käännöstöitä ja lehtikirjoituksia. 18-vuotiaan Leinon ensimmäinen runokokoelma Maaliskuun lauluja julkaistiin vuonna 1896.
Aatteellinen toiminta ja seuraelämä kulttuuripiireissä merkkihenkilöiden parissa vei mennessään. Leino epäonnistui tärkeässä tentissä, jonka suorittaminen olisi taannut hänelle apurahan opiskelua varten. Pettymys oli syvä, opinnot keskeytyivät ja Leino otti kokopäivätyön Nykyaika-lehdessä.
Kulttuuripiireissä, arvostusta ja arvostelua
Leinon kirjallisia esikuvia olivat Aleksis Kivi ja Elias Lönnrot. Hän ihaili myös Runebergin ja Topeliuksen runoutta. Hän kirjoitti ja julkaisi runokokoelmia, näytelmiä ja lehtijuttuja. Leino toimi myös teatteriarvostelijana ja pakinoitsijana sekä suomensi kirjallisuutta. Hän otti kirjoituksillaan kantaa kirpeästikin yhteiskunnallisiin asioihin. Huolimatta suosiosta ja arvostuksesta Leino sai myös vastustajia.
”Kaiken omistamani mukanani kannan”
Leino meni kolme kertaa naimisiin. Ensimmäisen vaimonsa kanssa hän sai tyttären Eya Helkan. Tavallinen arkielämä ei häneltä kuitenkaan tuntunut sujuvan. Hän päätyi elämään elämää, jota varjosti rahapula ja väliaikaisuus. Hän asui matkustajakodeissa, vuokrahuoneissa ja ystäviensä luona eikä halunnut omistaa tavaraa. Hän teki töitä ja juhli liikaa, kulutti itseään loppuun. Leinon fyysinen ja henkinen terveys horjui. Hän joutui viettämään pitkiä aikoja parantoloissa ja hoitokodeissa.
Eino Leino kuoli köyhänä miehenä ystäviensä talossa vaatimattomissa oloissa 10.1.1926 Jokelassa. Valtio kustansi suuret hautajaiset, joihin osallistui mm. presidentti Relander. (yle.fi / 06.07.2008)
PS Kiitos YLElle tekstistä. Olisikohan Eino viihtynyt paikallisessa Svanka baarissa? / Kuva 06.07.2008 Chudovo Venäjä
Tunnisteet:
Eino Leino,
Lahden Suomalainen Klubi ry
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)