Lahden Suomalainen Klubi ry - vuosikokous 2024

 

Lahden Suomalainen Klubi ry:n 17. vuosikokous pidetään lauantaina 10.02.2024 klo 11:00 Sibeliustalolla Suomalaisten Historiapäivien yhteydessä.

Tervetuloa

Lahden Suomalainen Klubi ry

Hallitus

Lahden Suomalainen Klubi ry - vuosikokous 2019

Lahden Suomalainen Klubi ry:n 12. vuosikokous pidetään lauantaina 09.02.2019 klo 12:30 Sibeliustalolla Suomalaisten Historiapäivien yhteydessä.

Tervetuloa

Lahden Suomalainen Klubi ry

Hallitus

Kokoukseen osallistuneet jäsenet.

Lahden Suomalainen Klubi ry - vuosikokous 2018

Lahden Suomalainen Klubi ry:n 11. vuosikokous pidetään lauantaina 10.02.2018 klo 15:00 Sibeliustalolla Suomalaisten Historiapäivien yhteydessä. 

Tervetuloa

Lahden Suomalainen Klubi ry

Hallitus

Lahden Suomalainen Klubi ry - vuosikokous 2017

Lahden Suomalainen Klubi ry:n 10. vuosikokous pidetään lauantaina 11.02.2017 klo 17:00 Sibeliustalolla Suomalaisten Historiapäivien yhteydessä.

Tervetuloa

Lahden Suomalainen Klubi ry

Hallitus

Lahden Suomalainen Klubi ry - vuosikokous 2016

Lahden Suomalainen Klubi ry:n vuosikokous pidetään lauantaina 06.02.2016 klo 12:30 Sibeliustalolla Suomalaisten Historiapäivien yhteydessä.

Tervetuloa

Lahden Suomalainen Klubi ry

Hallitus

Lahden Suomalainen Klubi ry - vuosikokous 2015

Sibeliustalo 07.02.2015

Lahden Suomalainen Klubi ry:n vuosikokous pidetään lauantaina 07.02.2015 klo 12:00 Sibeliustalolla Suomalaisten Historiapäivien yhteydessä.

Tervetuloa

Lahden Suomalainen Klubi ry

Hallitus

Lahden Suomalainen Klubi ry - vuosikokous 2014

Sibeliustalo 07.02.2014

Lahden Suomalainen Klubi ry:n vuosikokous pidetään perjantaina 07.02.2014 klo 17:15 Sibeliustalolla Suomalaisten Historiapäivien yhteydessä.

Kohdassa 10 käsitellään vuoden 2013 klubilaisen valinta.

Tervetuloa

Lahden Suomalainen Klubi ry

Hallitus

Dublin - vanha viikinkikaupunki Duph Linn

Kuvateksti: Liffeyjoki. Taustalla O´Connell Bridge -silta vuodelta 1880.

Irlannin pääkaupunki lienee monen mielestä kuin Lontoo pienoiskoossa. Vanha viikinkien perustama kaupunki Duph Linn on alun perin tarkoittanut vain synkkää lätäkköä tai mustalampea. Monille suomalaisille vierailu muinaisessa kelttien ja viikinkien Dublinissa on kuin kyläily hyvän ystävän luona, siksi välitön ja hyväntahtoinen tunnelma kaupungissa on.

Ehkä suomalaiset ovat samantyyppisen historian takia nähneet Irlannin kuin toisena Suomena: maa Euroopan laidalla, jossa on vastustettu entistä emämaata ja josta on kovina aikoina lähdetty jopa maailman toiselle laidalle. Irlanninkin historia on täynnä kapinallisia ja brittivaltaa vastustaneita nationalisteja.

Matkailijalle Dublin on kotoisa ja leppoisa viikonloppukohde, johon tutustuu parissa päivässä helposti kävellenkin ja jossa riittää toisaalta nähtävää myös toiselle vierailukerralle. Ilmasto on myös suomalaiselle melko sopiva, vaikkakin toisinaan tuulinen ja sateinen. Kesähelteet eivät ole jokapäiväisiä.

Liikkuminen

Dublinin kansainvälinen lentokenttä on vain noin 15 kilometrin päässä kaupungin pohjoispuolella. Parhaiten lentokentältä pääsee kaupunkiin bussilla numero 747, ja matka kestää ruuhkista riippuen noin puoli tuntia. Yhdensuuntainen kertalippu maksaa kuusi euroa, ja se ostetaan suoraan kuljettajalta tai lentokentällä bussin ulkopuolella päivystävältä myyjältä.

Metroa Dublinissa ei ole, mutta kaupungin jakavan Liffeyjoen pohjoispuolella on kaksi uutta raitiovaunulinjaa. Ympäri kaupunkia kulkee kattava kaksikerrosbussien verkosto. Niiden käyttö on jo elämys suomalaisturistille, ja kaupunkia on mukava tarkkailla pitkillä bussimatkoilla. Päivälipun hinta on kuusi euroa ja kertalipun noin 1,6 euroa, joten paljon kulkevalle päivälippu on kätevin, sillä kuljettajalle pitää antaa tasaraha. Julkisen liikenteen reittikartat eivät tosin vaikuta kovin helposti aukeavan, mikäli ei ole selvittänyt etukäteen päätepysäkkien nimiä. Pysäkeillä ja bussien kylteissä matkustustieto on silti selkeästi saatavilla.

Dublinin ydinkeskusta on kuitenkin niin pieni, että kävellen saa kaupungista parhaan näkökulman – mikäli jalat vain kestävät. Kävelytauot kahviloissa tai puistoissa ovat monille yksi tapa nauttia matkailusta. Takseja on runsaasti saatavilla, ja niitä on tapana poimia suoraan lennosta.

Dublinissa poliiseja on näkyvästi esillä, eikä taskuvarkaista juuri ole pelkoa, mutta normaali varovaisuus on viisautta, eikä esimerkiksi hotellin avainta tai passia kannata kuljettaa mukanaan. Jonkin verran kerjäläisiä on myös Dublinissa, mutta he eivät ole aggressiivisia, pikemminkin alistuvan oloisia – talouskriisi on Irlannissa vakava.

Ruoka

Irlannissa ei aamupala kuulu läheskään kaikkien hotellien vakiovalikoimiin, mutta katukuppiloissa päivän voi aloittaa huokeasti pienellä aamupalan tapaisella, ja useissa paikoissa aamupalaa saa jopa iltapäivään asti. Hotelleissa yleinen vaihtoehto on pyytää pöytään perinteinen irlantilainen aamupala: pekonia, kananmunaa, nakkeja ja puddingia. Tottumattomalle tällainen aamupala saattaa olla raskas, mutta toisaalta sen avulla selviää iltapäivään asti. Lisäksi tavalliseen aamupalaan kuuluu paahtoleipää ja puuron sijaan muroja.

Lounas ja päivällinen ovat turistille usein sama asia, ja monet ravintolat tarjoavat päivällistä myöhään, jopa alkuyöhön asti. Hintataso on Suomen luokkaa, jos ei satu löytämään sopivaa tarjousta tai poikkea pari korttelia sivuun pääkadulta.

Etnistä ruokaakin on saatavilla runsain mitoin, mikäli raskas brittiruoka ei kiinnosta. Paikallista ruokakulttuuria löytänee parhaiten pienistä pubeista, vaikkapa maaseudun kylistä. Irlantilaisille pub on kuin toinen koti, ja tuntematon henkilö on ystävä, joka ei vielä ole tuttu.

Vierailukohteita

Museot ovat usein ilmaisia tai hyvinkin edullisia. Ilmaisia ovat erityisesti valtion museot, joten ns. Dublin-kortti ei välttämättä tarjoa etuja. Erityisen mielenkiintoisia kohteita ovat ns. museokorttelin alueen National Gallery, National History Museum ja National Museum, jonka yksi osasto Collins Barracks on joen pohjoispuolella lähellä Phoenix-puistoa.

Museokorttelin sydämessä on myös parlamentin kokoontumistila Leinster House, mutta sinne yleisö pääsee vain harvoin. Dublin Castle sekä sen yhteydessä oleva puisto ja kansainvälisestikin kuuluisa Chester Beatty Library on ehdoton tutustumiskohde. Linnan paikalla on ollut aikoinaan ”Mustalampi”, josta kaupunki on saanut nimensä.

Museot menevät pääsääntöisesti kiinni noin viiden aikaan iltapäivällä, joten aukioloaikojen selvittäminen etukäteen helpottaa päiväohjelman tekemistä. Illaksi on syytä etsiä muuta tekemistä, ja yksi tapa tutustua kaupunkiin on turisti-infosta saatavien kävelyretkien tekeminen, vaikkapa patsaita ja muistomerkkejä etsien, sillä niitä Dublinissa on runsaasti.

Yksi Euroopan suurimmista kaupunkipuistoista on keskustan länsilaidalla oleva Phoenix-puisto, jossa on presidentin palatsi sekä liki 200 vuotta sitten perustettu eläintarha. Puiston reunalla on valtava lordi Wellingtonin muistomerkki, joka on pystytetty Waterloon taistelun kunniaksi 1817. Tuolloin Belgian nummilla Napoleon kärsi ratkaisevan häviönsä Euroopan liittolaisarmeijalle vuonna 1815.  

Dublinin muut suuret puistot St. Stephen´s Green sekä Merrion Square ovat museokorttelin vieressä, ja niissä on helppo levähtää kävelyn lomassa.

Vierailun arvoinen on myös keskiaikaisen yliopiston Trinity Gollegen alue, jossa voi tutustua vaikkapa kellotorniin ja kirjaston aarteisiin, joista kuuluisin on 800-luvulta oleva evankeliumit sisältävä Kellsin kirja. Sitä pidetään hienoimmin kuvitettuna keskiaikaisena käsikirjoituksena maailmassa.

Maksullisia yksityisiä, mutta tutustumisen arvoisia museoita ovat viikinkimuseo Dublinia sekä kauempana keskustasta kaakossa, vanhassa merimieskirkossa sijaitseva merimuseo.

Ostoksia tekeville Grafton Streetin kävelykatu sekä joen pohjoispuolen ehostettu pääkatu O´Connell Street tarjoavat parhaat mahdollisuudet matkamuistojen tekemiseen. Tarjolla on modernia kulutustavaraa sekä halpoja matkamuistoja.

Illan päätteeksi tarjoaa unohtumattoman elämyksen varmasti monille vierailu legendaarisen Temple Barin alueella. Laaja ravintola- ja baarivyöhyke Liffeyn etelärannalla on keskiyön lähestyessä mieliinpainuva kokemus. Erityisesti vierailu nimenomaisessa Temple Barissa sen ollessa täpötäysi on suositeltava elämyksiä hakevalle matkailijalle.

Malahide

Yksi miellyttävä maaseutumatkan kohde on vain 15 minuutin junamatkan päässä keskustasta oleva Malahiden pikkukaupunki, joka on kuin paratiisi kauniina kesäpäivänä. Talvisin kaupunki on tuulinen ja sateinen, mutta kesä on nautinnon aikaa matkailijalle.

Collinsin juna-asemalta voi lipun ostaa helposti automaatista, ja meno-paluulippu avoimella paluuajalla maksaa vain noin viisi euroa. Asema-alueelle eikä sieltä pois pääse ilman leimattua lippua, joten lippu on syytä säilyttää koko matkan ajan.

Malahiden ehdoton nähtävyys on paikallinen keskiaikainen, noin 800 vuotta vanha linna, johon pääsee vain opastetun ryhmän mukana. Samalla lipulla voi tutustua linnan ympäristön puutarhaan, joka on jo itsessään näkemisen arvoinen.

Baile Átha Cliant, ”aidatun kahlaamon kaupunki”

Irlannin pääkaupunki on suomalaiselle suurkaupunki, jossa on nähtävää moneksi päiväksi, ja mikäli aikaa ja voimia riittää, maaseutu tarjoaa unohtumattomia elämyksiä erityisesti luonnosta kiinnostuneelle.

Dublinin alkuperäinen nimi iirin kielellä viittaa aidatun kahlaamon kaupunkiin, jossa muinainen viikinkien satamakaupunki ja sisämaan kelttiasutus sulautuivat yhteen. Nykyinen Dublin on historiansa tunteva, moderni ja kansainvälinen kaupunki, jossa yhteisen Euroopan historia iloineen ja suruineen on vahvasti läsnä.

Lahden Suomalainen Klubi teki matkan Dubliniin heinäkuussa 2013.

Päälähteet:

Dublin, kartta + opas. Otava, Helsinki 2009.

Fellows, Alice, Dublin matkaopas, Berlitz. Tammi, Helsinki 2010. 

Irlanti, Näe ja koe. Tammi, Helsinki 2006.

Petäistö, Helena, Aamiainen Cocon kanssa Lontoossa, Edinburghissa ja Dublinissa. Tammi, Helsinki 2003.

Irlannin valtion matkailutoimiston verkkosivut: mm. visitdublin.com

Wikipedia.

Madrid – Euroopan vihrein pääkaupunki

           Espanjan kuninkaan palatsi Palacio Real Madridissa.

Espanjan pääkaupungiksi sattumalta vuonna 1561 noussut Madrid on Espanjan maantieteellisessä keskipisteessä. Aiemmin kaupunki oli syrjäinen maaseutukaupunki Kastilian kuivalla ylängöllä, mutta puolen vuosituhannen aikana Madridista on sanonnan mukaan tullut Euroopan vihrein pääkaupunki, jossa laajat ja vehreät puistot ovat kaupunkilaisten henkireikä – erityisesti noin 120 hehtaarin laajuinen Retiron puisto eli Parque del Buen Retiro. Kaupunkilaisten yksi suosittu harrastus onkin vuokrata puistosta soutuvene, jolla pääsee paremmin tutustumaan 6000 kalan tekojärveen.

”Madrid entrar y salir” on suosittu sanonta, jonka mukaan Madridissa kaikki ovat tulossa ja menossa. Kaupunki on monille työläisille ja opiskelijoille paikka, jossa käydään, mutta saman sanonnan voi yhdistää myös turisteihin. Kaupunki on suuri ja vilkas, jossa kaupunkilomaa viettävälle on paljon mielenkiintoista nähtävää pitkäksi aikaa.

Liikkuminen

Metro on paras vaihtoehto Madridin tapaisessa suurkaupungissa. Päivälippu kannattaa hankkia heti aamulla, jolloin siitä saatava hyöty on suurin. Kolmen päivän lipun hinta on noin 17 euroa, ja lähimaakunnat, mm. Toledo mukaan lukien noin 33 euroa. Kertalippujen hinta riippuu ohitettavien asemien määrästä ja on siten turistille ainakin aluksi hieman monimutkainen.

Lentokentältä keskustan risteysasemalle Nuevos ministerios pitää metrolla matkaajan maksaa kolmen euron ylimääräinen maksu, yhteensä noin viisi euroa.

Virallinen valkoinen taksi punaisine vauhtiviivoineen on luotettava vaihtoehto. Alkutaksa on noin kolme euroa ja hinta nousee vain muutaman kymmenen senttiä kilometriä kohden.

Juna-asemilla turvatoimet ovat hämmentävän tarkat niihin tottumattomille. Laukkujen läpivalaisu on normaali toimenpide. Metroasemillakin on turvamiehiä sisääntulojen yhteydessä eikä ilman lippua asemalaiturille ole asiaa

Ruoka

Espanjassa elämänrytmi on erilainen kuin Suomessa. Usein kesäisin normaali aamupala voidaan nauttia hyvinkin myöhään, jopa puolen päivän aikaan. Aamupala on usein suomalaiselle melko niukka, joten hotellissa tarjolla oleva noin 8 – 10 euron aamupala seisovasta pöydästä on hyvin edullinen.

Katukuppiloissa tarjolla oleva aamupala voi olla vain kahvia ja suklaarinkilöitä, cafe con churros, jonka saa muutamalla eurolla. Sen voi nauttia myös iltapäivällä lounaan korvikkeena, jollaiseksi monille kelpaa kesäaikana myös kevyt välipala.

Menu del dia on halvempi ja monipuolinen lounas, jonka voi usein nauttia puoleen yöhön asti. Alkupaloineen, leipineen ja pää- sekä jälkiruokineen yhden juoman kera lounaan hinta on noin 8 – 14 euroa. Se on noin puolet summasta, jonka eri ruokalajit maksaisivat erikseen ostettuna. Tapasannokset sekä paella ovat luontevia Espanjan matkaajan perinteisiä tutustumisen arvoisia ruokalajeja, joita on mukava nauttia katuterassilla viinin kera.

Vierailukohteita

Museot ovat hinnaltaan paikoin hyvinkin edullisia. Monissa maksullisissa museoissa on ilmainen sisäänpääsy illalla muutaman tunnin ajan, osassa museoita ilmainen sisäänpääsy on vain EU:n tai Schengen-alueen kansalaisille. Kolmen päivän Madrid-kortti museoihin voi mennä siten hukkaan, mikäli matkailija ei jaksa vaivautua selvittämään kohteidensa ilmaisia aukioloaikoja etukäteen.  

Vaikka Madrid on suurkaupunki, jossa on laskutavasta riippuen 3 – 5 miljoonaa asukasta, kannattaa kaupunkiin tutustua myös kävellen, erityisesti vanhan kaupungin alueeseen. Taskuvarkaita varovat kaikki, mutta Madrid on panostanut poliisien näkyvyyteen, joten kaupungissa kulkeminen on varsin turvallista, normaali varovaisuus huomioiden. Erityisesti Plaza Mayor sekä keskusaukio Puerta del Sol ovat oleilun arvoisia – niissä pääsee keskiyötä lähestyvissä viileissä hetkissä tutustumaan espanjalaiseen elämäntapaan!  

Suositeltava vierailukohde parin päivän vierailua varten on Palacion alueella sijaitseva kuninkaan linna Palacio Real, jossa ilmainen sisäänpääsy oli kesällä 2012 iltaisin klo 17 – 19. Paikalla kannattaa olla hyvissä ajoin, sillä jonot voivat olla satojen metrien mittaisia. Kuninkaan linnan vieressä on kansallinen katedraali Catedral de Nuestra Senora de la Almuneda, jonne on ilmainen sisäänpääsy.

Kolmen taidemuseon ketju Cortesin alueella on ainakin puolen päivän kohde: maailman laajin espanjalaisen taiteen kokoelma Museo del Prado, sen viereinen yksityinen Museo Thyssen-Bornemisza sekä nykytaiteen museo Centro de Arte Reina Sofia. Niiden läheisyydessä on myös ilmainen Museo Naval eli merimuseo, jossa kysytään henkilötiedot. Kaikissa museoissa tutkitaan reput läpivalaisulla ja vartijoita on liki jokaisessa huoneessa.

Kauempana keskustasta metromatkan päässä ovat myös sekä kaupungin museo Museo Municipal että jalkapallosta kiinnostuneiden kohde Estadio Santiago Bernabeu, jonne tutustuminen maksoi noin 16 euroa kesällä 2012. Parhaiten stadionille pääsee jäämällä pois samannimisellä metroasemalla

Toledo

Entinen keskiaikainen pääkaupunki sijaitsee noin 80 kilometriä Madridista lounaaseen. Luotijuna Atochan asemalta vie perille noin puolessa tunnissa parhaimmillaan 250 km:n tuntinopeudella. Lippu suuntaansa maksaa noin kymmenen euroa, ja se on hyvä ostaa etukäteen, mieluiten edellisenä päivänä, jolloin saa lipun haluamaansa junaan.

Toledon asemalta pääsee noin viiden kilometrin päässä olevaan keskustaan Alcazarin linnoituksen liepeille turistibussilla parin euron hintaan tai taksilla noin viidellä eurolla. Kävellen nousu kaupunkiin on helteessä varsin uuvuttavaa, joten päivämatkailijan kannattaa säästää voimansa Unescon maailmanperintökohteeksi nousseen lumoavan kaupungin kapeille kujille ja nauttia poikkeuksellisesta ilmapiiristä.

Toledo oli alkujaan roomalainen linnake, ja se saavutti loistonsa kristittyjen uudelleenvalloituksen jälkeen 1100-luvulla, jolloin siitä tuli Kastilian pääkaupunki. Hovin siirto Madridiin vuonna 1561 aiheutti taloudellisen rappion entisessä pääkaupungissa mutta toisaalta pysähtyneisyys on säilyttänyt kaupungin lumoavan luonteen nykypolville asti.

Parhaita vierailukohteita Toledossa ovat tietysti kapeiden katujen varsilla olevat ravintolat sekä Casa-Museo de El Greco eli taiteilijan kotipaikan läheinen museo, kaupungin katedraali sekä korkeimmalla kukkulalla oleva linnoitus Alcazar. Kaupunki on ehdottomasti ainakin puolen päivän vierailun arvoinen

Madrid – muutakin kuin turistikohde

Ylipäänsä Madridissa on rehellisen tuntuista väkeä, kaupoissa ja ravintoloissa saa kuitin eikä veroja näkyvästi kierretä. Talouskriisi on toki tuonut katusoittajia ja kerjäläisiä esille, mutta ei kuitenkaan erityisen selvästi.

Espanja löysi Amerikan vuonna 1492, kun kuningas Ferdinandin ja kuningatar Isabellan merille lähettämä Kristoffer Kolumbus rantautui San Salvadorin saarelle. Nyky-Espanja ja erityisesti Madrid on turistien löytämä kohde, jossa on jokaiselle löydettävää!

Lahden Suomalainen Klubi teki matkan Madridiin heinäkuussa 2012.

 

Päälähteet:

Petäistö, Helena, Aamiainen Cocon kanssa Madridissa, Barcelonassa ja Lissabonissa. Tammi, Helsinki 2003.

Rice, Christopher, Top 10 Madrid. WSOY, Helsinki 2009.

Schlecht, Neil, Madrid matkaopas, Berlitz. Tammi, Helsinki 2007. 

Espanjan valtion matkailutoimiston verkkosivut.

Wikipedia.

XIII Suomalaiset Historiapäivät 09.-11.02.2012

Lahden Suomalainen Klubi ry osallistuu jälleen Historiapäiville.
Aikataulu:
09.02.2012 Asikkala, Vääksyn seurakuntakeskus klo 11.00-13.30
10.02.2012 Lahti, Sibeliustalo klo 12.00-17.30
11.02.2012 Lahti, Sibeliustalo klo 09.00-18.00

Berliini - yksi Suomen historian tärkeimmistä kaupungeista

Suomelle tärkein kaupunki ulkomailla on Berliini, Tukholman ja Pietarin lisäksi, todetaan usein historian oppikirjoissa. Historiasta kiinnostuneelle kaupunki on uutuudestaan huolimatta leikkaus Euroopan ja Saksan historiaan ja sitä kautta nykypäivään. Sanonta, että ilman Saksaa ei ole Eurooppaa, pitänee paikkansa monessa mielessä. Saksa on yksi Euroopan henkisistä ja taloudellisista johtajista, maailman suurin vientimaa sekä euron takuumaa.

Matkailijalle Berliini on helppo kohde, sillä Saksa on samantyyppinen kuin Suomi. Ihmiset ovat avuliaita ja rehellisiä, kerjäläisiä ja taskuvarkaita on vähän Suomeenkin verrattuna. Turisti saattaa karttaa kadunkulmassa lukiessaan saada helposti ystävällisiä tiedusteluja avun tarpeesta.

Berliini on maastoltaan melko tasainen, joten helposti löytyviä pyörävuokraamoja on kätevä käyttää. Polkupyörän vuokraus maksaa noin kymmenen euroa päivältä, mutta lyhyempikin vuokraus on mahdollista. Kaupunkiin on rakennettu monia uusia pyöräteitä, joita paikalliset käyttävät sujuvasti - pääasiassa ilman kypärää.

Liikkuminen

Yleisin Berliinin lentokenttä Suomesta tultaessa on Tegelin kenttä kaupungin luoteiskulmassa, kohtuullisen matkan päässä keskustasta. Helpoin tapa päästä ydinkeskustaan on bussi numero 109, joka lähtee aivan lentokentän pääoven vierestä noin kymmenen minuutin välein. Kertalippu maksoi kesällä 2011 reilut 2 euroa. Lippu on vaivattomin ostaa automaatista.

Jo lentokentältä voi ostaa myös Berliini-kortin, esimerkiksi kolmeksi päiväksi. Kortin saa ostettua myös matkailuneuvonnoista. Lippu sisältää julkisten kulkuvälineiden lisäksi pääsylipun museosaarelle kaupungin keskustassa sekä noin kolmasosan tai neljäsosan alennuksia moniin muihin museoihin. Kesällä 2011 kolmen päivän Berliini-kortti, johon kuului myös läheinen Potsdamin kaupunki, maksoi 36 euroa.

Bussipysäkeillä ja metroissa on merkitty selvästi digitaalinäytöissä seuraavat saapuvat yhteydet. Bussipysäkkien merkki on H, metrojen U ja maanpäällisten kaupunkirautatiepysäkkien S. Kertalippu maksaa noin kaksi euroa, riippuen matkasta eli vyöhykkeistä, joita on kolme. Lipun voi ostaa nykytyyliin myös automaatista, ja lippu pitää itse leimata, jolloin alkaa noin parin tunnin vaihto-oikeus.

Päivälippu kaikkiin julkisiin kulkuneuvoihin maksaa hieman yli kuusi euroa, ja se on erittäin kätevä ja halpa tapa liikkua, sillä etäisyydet Berliinin kaltaisessa suurkaupungissa pakottavat julkisten kulkuneuvojen suosimiseen. Metroasemilla ei tarkastuksia näyttänyt olevan kovinkaan usein, mutta liputta kulkeva saa varautua 40 euron rangaistusmaksuun.

Ruoka

Paikallinen ruoka on hyvin suomalaistyyppistä, monella tapaa. Pikaruokaakin saa suomalaiseen tyyliin ihan pikaruokaloista, mm. McDonaldsilta ja Burger Kingistä, mutta paikallista tyyliä edustavat omat nakkikioskit, joista saatava paikallinen makkara on suositeltava makuelämys - ainakin kerran.

Tyypillisin “lihapiirakka” lienee halkaistu vehnäsämpylä yhdellä wurstilla, hintaa noin pari euroa. Wurst on sopiva välipala kiireiselle matkaajalle, ja sen voi syödä vaikka kävellessä tai pysäkillä.

Terassit ovat kesäkaupungissa yleisiä ja niitä suomalainen matkailijakin helposti suosii. Mahansa syö täyteen helposti noin 15 eurolla, johon kuuluu yksi juoma. Hintataso ei siten ole kovin paljon kotimaata halvempi. Tapakulttuuriin ei välttämättä kuulu juomarahojen antaminen eikä sisään heitto ole ollenkaan aggressiivista.

 

Ruokakaupoissa, joita vaikuttaa olevan todella harvoin - pikkukioskeista puhumattakaan - on saatavilla paikallista ruokaa, ja hintataso on kohtuullinen. Esimerkiksi Ostbahnhofin alakerrassa on yksi suuri Lidl ja Wilmersdorferstrassen kävelykadulla Nettomarket-ruokakauppa.

Joitakin nähtävyyksiä

Brandenburger Tor eli Brandenburgin portti lienee kaupungin tunnetuin maamerkki, joka nähdään myös kaupungin yhdistymisen tunnuksena. Merkki edustaa uusklassismia ja sijaitsee kaupungin historiallisessa keskustassa Pariser Platzilla. Portin rakennutti Preussin kuningas Fredrik Wilhelm 1700-luvun lopulla. Viime sodan jälkeen portti toimi kaupungin itä- ja länsiosan rajanylityspaikkana muurin rakentamiseen asti.

Brandenburgin portilta alkaa Mitte-kaupunginosan ja samalla kaupungin pääkatu Unter Den Linden, joka on sen arvoinen, että se kannattaa kävellä rauhassa läpi.

Holokaustin muistomerkki on aivan Brandenburgin portin vieressä. Muistomerkki koostuu 2711 erikokoisesta kivipaadesta, jotka on aseteltu suoraviivaisen labyrintin muotoon lähes kahden hehtaarin aaltoilevalle alueelle. Merkki valmistui 2005 ja on ollut kiivaan väittelyn kohteena. Missään ei sanota, minkä asian vuoksi se on rakennettu, joten vierailija voi itse pohtia asiaa. Kohde lienee monelle kävijälle erikoisin muistomerkki, jossa on koskaan vieraillut.

Valtiopäivätalo aivan ydinkeskustassa on periaatteessa vierailijoille avoin, joskin kesällä 2011 sinne piti varata vierailulupa netin kautta kolme päivää etukäteen. Syynä oli pelko terrorismista. Valtiopäivätalon kupolin alta näkyy kaupunkiin - ja Saksaan. Talon seinässä lukeekin symbolisesti Saksan kansalle eli Dem Deutschen Volke. Rakennus valmistui 1894 ja tuhoutui palossa 1933. Nykyisin talo on kunnostettu vanhaan loistoonsa, ja se on kaupungin näyttävimpiä rakennuksia.

Kylmän sodan historiasta kertova tärkein museo lienee yksityinen Checkpoint Charlie, jonne pääsylippu on melko kallis, noin kymmenen euroa. Museon nimi tulee länsivaltojen antamasta nimestä tärkeimmälle idän ja lännen väliselle USA:n valvomalle rajanylityspaikalle. Kadulla onkin kopio entisestä vartijankopista eli rajanylityspaikasta sekä rajanylityskyltti, jossa on kuuluisat sanat: “You are now leaving the American sector.”

Berliinin muurista on jäljellä enää noin 1,3 kilometrin mittainen ns. East Side Gallery. Se säästettiin vapauden muistomerkiksi Berliinin muurin murtumisen jälkeen. Taiteilijat eri puolilta maailmaa maalasivat muurin itäpuolelle yli sata taideteosta kuvittamaan muuria. Vuonna 1990 avattu galleria on maailman suurin ulkoilmagalleria.

Keisari Wilhelmin muistokirkko on aivan ydinkeskustassa. Sisäänpääsy oli ilmainen, vaikka muuten kirkkoihin vaikutti olevan pääsymaksu. Lähistöllä oleva Potsdamer Platzin aukio korkeine torneineen edustaa modernia Berliiniä arkkitehtuuriltaan.

Alexanderplatz on entisen Itä-Berliinin keskusta ja käymisen arvoinen kohde, vaikka ei ostoskeskuksista välittäisikään. Jo itse elämän menon seuraaminen aukiolla on yksi lomanviettotapa. Lisäksi nousu Euroopan neljänneksi korkeimpaan näkötorniin noin 200 metrin korkeudelle on elämys, joka tosin maksaa noin kymmenen euro. Elämys on torniin rakennettu Koneen hissi, joka vie matkailijan huipulle noin 40 sekunnissa. Torniin päästäkseen saa varautua pitkiin jonoihin. Alun perin 365 metriä korkea torni on DDR:n symboli ja sen hallituksen rakennuttama sosialismin voiton symboli, kuten koko aukiota ympäröivä alue, mm. Karl-Marx-Allée eli Itä-Berliinin entinen pääkatu.

Kaupungin tärkeimmät museot ovat ns. museosaarella aivan valtiopäivätalon edustalla. Pergamon-museo antiikin aarteineen ja Neues Museum edustavat museoihmiselle parasta Berliiniä. Samalla alueella on myös Altes Museum ja Berliner Dom eli tuomiokirkko, josta on myös upea näköala kaupunkiin. Koko saareen tutustumiseen on syytä varata kokonainen päivä, niin mittavasti kulttuuria on tarjolla.

Potsdam

Barokkityylinen Potsdam on Berliinin lähistöllä, reilun puolen tunnin junamatkan päässä lounaassa oleva Berliiniäkin vanhempi pikkukaupunki, jossa on noin 300 000 asukasta. Potsdam lienee tunnetuin toisen maailmansodan jälkeisestä kesän 1945 ns. Potsdamin konferenssista, jossa sodan voittajat, Neuvostoliiton Josef Stalin, USA:n Harry Truman ja Ison-Britannian Winston Churchill ja Clement Attlee jakoivat Saksan ja päättivät sodan jälkeisestä politiikasta. Kokous pidettiin Cecilienhofissa kaupungin huvila-alueella, jonne pääsee paikallisbussilla.

Pääsylippu Cecilienhofiin maksaa kohtuullisesti noin kuusi euro Berliini-kortilla. Opastus toimii tyylikkäästi jokaiselle annettavilla kuulokkeilla ja koneella (audiophone), joiden kautta voi kuunnella opastuksen omaan tahtiinsa. Kone sisältyy lipun hintaan.

Kaupungissa on myös kokonainen puistoalue täynnä linnoja, lähempänä ydinkeskustaa.

Suosituin linna lienee keisari Fredrik Suuren itselleen rakennuttama linna Sanssouci 1700-luvulta. Lippu linnaan maksaa 12 euroa, mikä on melko kallis, ottaen huomioon, ettei Berliini-korttikaan tuo linnaan alennusta. Silti linna ja erityisesti sen puisto on käymisen arvoinen.

Potsdamin kävelykaduilla saa satunnainen turistikin nauttia hetken levollisesta ja rauhaisasta ilmapiiristä. Kahviloissa ja ruokapaikoissa riittää valinnanvaraa, eikä turistirihkaman myyminen ole millään tavoin päälle käyvää. Potsdamin keskusta on idyllinen ja siisti, rakennuskanta matalaa ja alue rehevää.

  

Historiaa ja nykypäivää

Satunnaiselle ja minimibudjetilla liikkuvalle matkailijalle Berliini on loistava kohde, johon tosin ehtii kolmessa, neljässä päivässä tutustua vain pintapuolisesti. Silti kotiin tullessaan voi kokea iloa ja riemua onnistuneesta matkasta, minkä voimalla jaksaa arkea eteenpäin.

Kaikkiaan Berliini lähiympäristöineen tarjoaa matkailijalle unohtumattoman elämyksen kulttuuria ja historiaa, kohtuulliseen hintaan, turvallisesti ja helposti. Vaikka Berliini on nykyisin helpon matkailun aikana lähialuettamme, kaupunki on tutustumisen arvoinen ja monikulttuurisuudessaan kiehtova.

Lahden Suomalainen Klubi teki matkan Berliiniin ja Potsdamiin heinäkuussa 2011.

Kuva (04.07.2011): "Berliinin kuuluisin maamerkki Brandenburger Tor."

Päälähteet:

Kirjallisuus:

Lee, Brigitte: Berliini, matkaopas. Berlitz. Tammi 2008.

Berliini. Kartta + opas. Otava 2006.

Scheunemann, Jürgen: Berliini, kymmenen kärjessä. WSOY 2003.

Internet (kesäkuu 2011):

www.pienimatkaopas.com/berliini

Lissabon - Euroopan mantereen läntisin pääkaupunki

Praca do Comercio

Belémin torni, Torre de Belém, Lissabonin sataman läntisessä osassa katsoo Atlantin valtamerelle. Lissabon on merenkulkijoiden historiallinen kaupunki, josta keskiajan taitteen löytöretkeilijät tekivät matkojaan tehden samalla Portugalista vauraan siirtomaavallan.

Lissabonin historia ulottuu yli kolmen vuosituhannen taakse, ja nykyisin Lissabon on paikoin moderni eurooppalainen pääkaupunki, toisaalta taas selvästi köyhä ja kaupungistumisen ongelmista kärsivä sokkeloinen muurahaispesä. Kaupunki levittäytyy yli 30 kilometrin matkalle Tejojoen rannalle. Länsipäässä on Belém ja itäosassa Parque das Nacões, jossa pidettiin maailmannäyttely Expo98. Monet Lissabonin nähtävyyksistä ovat kävelyetäisyydellä joelta. Kaupunki on kuitenkin mäkinen, joten huonokuntoiselle maasto voi olla liiankin haastava. Tosin ydinkeskusta Baixa on melko tasainen ja suorine kortteleineen selkeä ja helposti suunnistettava.

Lissabonin katukuva on monipuolinen, ja siihen kuuluvat omaleimaiset kaupunginosat kapeine kujineen, lukuisine kahviloineen sekä ruoan ja kahvin tuoksuineen yhdistettynä Azujelos-kaakeleihin ja kaihoisaan fado-musiikkiin, jota kuulee ainakin Alfaman kaupunginosassa ja erilaisissa juhlissa.

Lissabonin väkiluku on noin 490 000 (2008), ja koko pääkaupunkiseudulla asuu jopa noin 2,7 miljoonaa ihmistä, eli noin neljäsosa maan väkiluvusta. Kaupungin ympärillä on monia Portugalin hallinnollisia alueita, ja Lissabon on yksi Euroopan pienimmistä pääkaupungeista.

Lissabonin historiallinen keskusta on rakennettu kukkuloille - usein mainitaan seitsemän pääkukkulaa -, minkä vuoksi kaupungissa on suuret korkeuserot. Läntisessä osassa on Monsanton luonnonpuisto, yksi Euroopan suurimmista kaupunkipuistoista. Kaupungin pinta-ala on 84 km2 ja metrolinjojen yhteispituus 3128 km.

Lissabon on myös yksi Euroopan lämpimimpiä pääkaupunkeja: korkeimmat lämpötilat ovat yli 30C kesällä ja aurinko paistaa vuodessa yleensä yli 3300 tuntia. Syksyt ja talvet taasen ovat yleensä sateisia ja tuulisia, vaikka auringonpaistekaan ei ole harvinaista. Sadetta on keskimäärin satana päivänä vuodessa. Lämpötila on syksyisin harvoin alle viisi astetta ja keskiarvo on noin kymmenen astetta.

Historia
Kaupungin historiassa on yhä havaittavissa maurien vaikutusta. Esimerkiksi vanhin kaupunginosa Alfama on saanut nimensä arabian sanasta alhama tai al-hamma. Lissabonista tuli pääkaupunki vuonna 1255 hyvän sijaintinsa ansiosta, ja kaupunkiin perustettiin yliopisto vuonna 1290. Kaupunki on maanjäristyksille herkällä alueella, ja suurimmat maanjäristykset ovatkin tapahtuneet vuosina 1531 ja 1755.

Ensimmäinen maanjäristys surmasi tuhansia ihmisiä, mutta erityisesti vuoden 1755 tuho on jäänyt historiankirjoihin, koska se tuhosi noin 85 % kaupungista ja surmasi jopa 90 000 ihmistä. Lisäksi nykyinen alakaupungin Baixan ruutuasemakaava leveine katuineen sai tuolloin alkunsa. Ensimmäistä kertaa maailmassa tuolloin tehtiin uusiin taloihin mm. joustavia puuperustuksia estämään uusia maanjäristyksiä. Kaupungin jälleenrakentamisen vahva mies oli markiisi de Pombal, jonka muistoksi on nimetty oma metroasema.

Lissabon on ollut Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 1994 sekä vuoden 1998 maailmannäyttelyn pitopaikka. Expo98-näyttelyyn rakennettiin Orienten kaupunginosa, jonka rautatieasema, ostoskeskus ja arkkitehtuuri ovat erityisesti huomiota herättäviä Euroopan suurimman akvaarion, Oceanárion lisäksi.


Kaupungin pääosat ovat keskustan itäinen ja samalla vanhin osa Alfama, joka on maurilaisvaikutteinen ja noudattelee keskiaikaista asemakaavaa. Alfama säilyi vuoden 1755 maanjäristyksessä, mutta nykyisen liikekeskustan Baixan alueella ei juuri ole ennen maanjäristystä olevia rakennuksia. Modernia rakentamista edustaa Oriente, kun taas Baixan länsipuolella oleva Bairro Alto eli yläkaupunki on Chiadon muotikaupunginosan ohella tutustumisen arvoinen.

Liikkuminen
Lentokenttä on noin kuuden kilometrin päässä ydinkeskustasta, ja sieltä pääsee ydinkeskustaan parhaiten paikallisen Carris-yhtiön Aerobussilla, jonka kyyti maksaa 3,5 euroa hengeltä, tai useilla paikallisbussien linjoilla. Samalla Carris-yhtiön lipulla saa kulkea koko päivän kaikissa julkisissa kulkuvälineissä. Liput voi ostaa joko kuljettajalta tai Carris-yhtiön kioskilta.

Matkailijaa voikin hieman hämmentää, että kaupungissa on kaksi julkista liikenneyhtiötä, metro ja Carris, jolle kuuluvat linja-autot ja raitiovaunut. Molemmilla on omat korttinsa ja hinnastonsa, mutta turistin on mahdollista hankkia ns. “7 Colinas” eli “seitsemän kukkulaa” -älykortin, jolle voi ladata tietyn määrän rahaa vaikka usean päivän tarpeisiin.

Taksi on useammalle hengelle todennäköisesti kuitenkin vielä edullisempi vaihtoehto. Taksit ovat myös turvallisia ja hinnat mittaritaksan mukaisia. Kyyti kentältä keskustaan voi maksaa alle kymmenen euroa, vaikka hinnassa on mukana jokaiselta matkustajalta perittävä noin 1,20 euron lisämaksu matkatavaroista. Taksin mittarissa on aina ajossa oltava aloitustaksan ohella myös ajovyöhykkeen numero: ydinkeskusta lentokentän ohella on vyöhykettä yksi, jolla on halvempi taksa kuin muussa kaupungissa.

Kaupungin metro on avattu vuonna 1959, ja se on maan vanhin metrojärjestelmä. Kaupungin osat Tejojoen molemmin puolin yhdistää vuonna 1998 valmistunut Vasco da Gama -silta, joka on noin 17,2 km pitkä ja samalla yksi maailman pisimmistä. Lännempänä on 25 de April -silta vuodelta 1966. Metroasemat tunnistaa tyylitellystä M-kirjaimesta punaisine opasteineen.

Metrolippu ostetaan yleensä automaatista, jonka antamaan 50 sentin arvoiseen pahvilippuun voi ladata lisämatkoja. Kuitti on kuitenkin syytä tallettaa matkan ajaksi, koska pahvinen lippu voi rikkoutua helposti. Matkan hinta kaupungin sisällä on 85 senttiä jopa Orienteen asti. Lippu leimataan asema-alueelle saavuttaessa sekä myös sieltä poistuttaessa. Useamman matkan liput tai kausiliput ovat luonnollisesti halvempia.

Raitiovaunut (eléctricos) ovat ehkä miellyttävin tapa liikkua turistin näkökulmasta kaupungissa. Liput ovat edullisia, ja vaunut liikennöivät vain ydinkeskustassa, rannalla ja rinteissä. Samalla niiden kyydissä on helppo tehdä miellyttävä tutustumiskierros kaupunkiin.

Kirkkaankeltaisilla busseilla (autocarros) liikkuminen on Lissabonissa myös helppoa, mutta liikenteen ruuhkaisuuden takia bussit myöhästelevät usein. Bussit kulkevat yli sadalla linjalla pääsääntöisesti koko päivän yöhön asti, ja lipun voi ostaa kioskilta tai kuljettajalta. Lippu leimataan heti matkan alussa kuljettajan viereisessä laitteessa.

Matkailutoimistoista voi ostaa yhdeksi - kolmeksi päiväksi Lissabon-kortin, jolla pääsee alennusten lisäksi ilmaiseksi metroon, bussiin, raitiovaunuihin ja hisseihin sekä kymmeniin museoihin ja nähtävyyskohteisiin. Kortti on kätevä myös kaupungin ulkopuolella, mm. Sintran kaupungissa.

Mikäli jalat kestävät, Lissabon on antoisimmillaan kävellen - erityisesti aamun tai iltayön viileydessä. Liian myöhään jalan liikkuvien kannattaa varoa taskuvarkaita ja huumekauppiaita, jotka saattavat toimia avoimesti jopa väkijoukon keskellä. Poliisi esiintyy kaupungissa kuitenkin näkyvästi, ja Rossiossa on erityinen poliisiasema turisteja varten. Autoilijat kunnioittavat jalankulkijaa erityisesti suojatiellä ja liikennevaloissa, mutta normaali varovaisuus on paikallaan.

Ruoka
Ruoka on Lissabonissa kansainvälinen: erilaisia moderneja keittiöitä on kaupungissa kuten Suomessakin, mutta lisäksi Lissabonissa on mahdollista nauttia monista ruoista, jotka ovat hyvin paikallisia. Ruokailu voi olla repputuristille kallistakin, esimerkiksi pääkatujen varsilla, mutta jo muutaman korttelin siirtymä sivulle päin huojentaa rahapussia paljon vähemmän.


Normaali aterian hinta voi olla noin kymmenen euroa, mutta esimerkiksi iltaisin hinta kohoaa helposti jopa 15 euroon hengeltä. Lisäksi kannattaa sopia selkeästi tarjoilijan kanssa, mitä ruokailun hintaan kuuluu, jotta hän ei kiikuta laskutettavia lisukkeita omin lupineen pöytään. Suositeltavia ovat paikalliset liha- ja kalaruoat.

Normaalisti palveluraha lisätään ruoan hintaan, mutta sen lisäksi maan tapana tuntuu olevan maksaa toinen mokoma perinteistä juomarahaa, eli noin 5-10 %. Juomarahakäytäntö on tapana myös takseissa ja hotelleissa.

Alfama & Castelo de Sao Jorge -linnoitus
Alfaman alueen nimi tarkoittaa kylpyläpaikkaa tai lähteitä, ja se on muokkautunut arabian sanasta alhama tai al-hamma. Kaupunginosan kujat ovat erittäin kapeita, ja nyrkkisäännön mukaan olet poistunut alueelta, kun näet kaksi autoa mahtuvan rinnakkain kadulle.

Alfaman alueen Castelo de Sao Jorge -linnoituksen eli Pyhän Yrjänän linnan pihalta matkailijalle tarjoutuu huikea näköala koko kaupungin ylle, minkä vuoksi kaupunkiin tutustuminen kannattaa aloittaa juuri täältä. Linnoituksen alueella on jäännöksiä 600-luvulta alkaen, mutta suurin osa linnoituksesta on keskiajalta, 1100-luvulta.

Linnoitus on vanha maurilaislinnoitus 700–1100 -luvuilta. Kun maurilaiset ajettiin pois alueelta, vuonna 1147, uusi omistaja Alfonso I vahvisti linnoitusta. Kuluminen ja maanjäristykset saivat alueen huonoon kuntoon, ja linna on sittemmin (1940) jälleenrakennettu, mutta vain pieni osa linnaa on alkuperäisessä kunnossaan.

Linnoitus ei itsessään ole kovin erikoinen nähtävyys, mutta alueen puutarhat ja linnoitusta ympäröivät kujat ja mäkinen maasto sekä siirtymä alueelle - joka kannattaa tehdä taksilla, bussilla tai raitiovaunulla - tarjoavat kiehtovan lisämausteen Lissabonin tärkeimmälle ja historiallisesti vanhimmalle kukkulalle. Linnoituksen puutarhassa vapaasti astelevat riikinkukot ja linnut ovat kuin pienimuotoinen eläintarha keskellä kaupunkia.

Linnoitukseen kannattaa tutustua heti aamulla turistiruuhkien sekä paahtavan helteen takia, jolta tosin antavat suojaa museoalueen kahvila sekä museo. Lipun hinta linnoitukseen oli seitsemän euroa aikuista kohden kesällä 2010.

Alfaman alueelta alas tullessa on mukava käydä piipahtamassa vaikkapa sotamuseoon meren rannassa. Museon tekstit ovat vain portugalin kielellä, mutta toisaalta museoon on ilmainen sisäänpääsy. Ilmastoinnin puuttumisen korvannee loistelias ja laaja näyttely, johon pystyy tutustumaan tarvittaessa noin tunnissa.

Oriente ja Telheiras
Itäisen (punaisen) metrolinjan päässä on Orienten kaupunginosa, jossa on sekä Euroopan suurin akvaario että moderni kauppakeskus. Alue on Lissabonin itä-kaakkoiskulmassa, ja se on rakennettu vanhalle teollisuusalueelle. Orienteen pääsee parhaiten metrolla, ja aseman vieressä on suuri ostoskeskus Vasco da Gama, Casino Lisboa eli Lissabonin kasino sekä Atlántico-areena konsertteja ja urheilutapahtumia varten.

Oceanário de Lisboa on suurin meriakvaario Euroopassa ja samalla yksi maailman suurimmista akvaarioista. Öljynporauslauttaa ulkoa päin muistuttavassa rakennuksessa on kiehtova jättimäisen kokoinen neljästä säiliöstä koostuva merimaailma, jossa ui ja elää neljän valtameren kaloja, kasveja sekä muita meren asukkaita. Pääsylipun hinta on aikuiselta 12 euroa (kesä 2010).


Meriakvaariosta voi siirtyä noin kolmen euron hinnalla köysirataa pitkin reilun parin kilometrin päähän - jopa muutaman kymmenen metrin korkeudella - pohjoiseen päin, jossa on Tagusjoen ylittävä Euroopan pisin silta, nimeltään Vasco da Gama. Sillan pituus on liki 17, 2 kilometriä, josta noin 12 kilometriä on rakennettu maan päälle. Silta rakennettiin vuosina 1995–1998, ja sen riippusiltaosuuden alikulun korkeus on 47 metriä. Sillan kuusikaistaisella moottoritiellä voi ajaa suomalaisittain reipasta 160 kilometrin tuntinopeutta.

Köysirata tarjoaa huikeat näkymät koko Orienten kaupunginosaan, erityisesti Vasco da Gama -siltaan ja modernilla ja erikoisella tavalla suunniteltuihin Orienten asuinkerrostaloihin. Alueesta onkin tullut modernisuutensa takia suosittu asuinalue.

Mikäli jalkapallo kiinnostaa matkailijaa, vihreän metrolinjan päässä on Telheiras-metroasema aivan jalkapalloseura Sporting Lissabonin jättimäisen ja modernin kotistadionin vieressä. Stadionilla voi käydä ottamassa oppia vaikkapa siitä, miten ja minkälaisia fanituotteita seurat voivat myydä suurissa myymälöissä. Samalla stadionin sisätiloissa on kauppoja ja elokuvateattereita sekä kahviloita.

Lisäksi Telheiras-metroaseman vieressä on mm. Lissabonin kaupunginmuseo, jossa esitellään monipuolisesti alueen historiaa aina arkeologisista kaivauksista lähes nykypäivään asti. Välillä voi käydä museon puutarhassa ihailemassa vaikkapa sen lintuja. Pääsyliput kaupunginmuseoon olivat kesällä 2010 aivan olemattoman halvat: 2,76 euroa yhteensä kolmelta hengeltä.

Belém
Belémin satama-alue on noin kuusi kilometriä kaupungin keskusaukiolta länteen. Belémiin pääsee kätevästi raitiovaunulla, joko päiväkortilla tai maksamalla vaunussa olevaan automaattiin kertalipun taksan (0,85 euroa kesällä 2010). Matka kestää puolisen tuntia. Raitiovaunut lähtevät Baixan eli alakaupungin keskusaukiolta Praça do Comérciolta aivan meren rannasta.

Belémin tärkeimmät kohteet ovat ehdottomasti Unescon maailmanperintökohde Belémin torni sekä Hieronymoksen luostari. Belémin tornissa voi kavuta aivan korkeimmalle tasanteelle asti, jolloin huomaa, miten kätevä sitä oli puolustaa ja miten helppoa tornista oli valvoa Lissaboniin tulevaa meriliikennettä; torni on paikalla, jossa Tejojoki sulautuu Atlantin valtamereen..

Belémin torni onkin rakennettu 1500-luvulla kaupungin sataman puolustusta varten ja Vasco da Gaman löytöretken muistoksi. Torni on toiminut historiansa aikana myös vankilana ja asevarastona. Tornin pääsymaksu on viisi euroa hengeltä (kesällä 2010), ja tornin huippuun kiipeäminen ei sinällään ole elämys - elämys on kapeat kierreportaat, joissa vastaantulijoiden väistäminen on oma haasteensa ja jossa heikkohermoinen saattaa tuntea myös ahtaan paikan kammoa. Silloin on syytä jäädä vain alatasanteelle.

Belémin alueella vierähtää helposti vähintään puoli päivää. Muita sopivia kohteita Belémin tornin läheisyydessä ovat arkeologinen museo, merimuseo, kuninkaallisten vaunumuseo sekä Hieronymoksen luostari (Mosteiro dos Jerónimos). Luostarin kirkko on avoin kaikille ja on vaikuttavuudessaan näkemisen arvoinen. Luostari kuuluu myös Unescon maailmanperintöluetteloon, ja se on säilynyt lähes ehjänä maanjäristyksissä.

Sintra
YK:n maailmanperintökohde on kaunis kaupunki noin 30 kilometriä Lissabonista länteen. Parhaiten Sintraan pääsee junalla Rossion rautatieasemalta. Matkaan kannattaa varata aikaa ja hyvät kengät. Vaikka junat kulkevatkin 10–20 minuutin välein, matka kestää noin 40 minuuttia, ja Sintrassa on vielä noustava noin kilometrin matka itse kaupunkiin serpentiinitietä pitkin.

Sintran sanotaan olevan yksi maan kauneimmista kaupungeista. Se sijaitsee Sierra de Sintran vuoristossa pääkaupungista pohjoiseen. Aikoinaan kaupunki oli kuninkaiden kesäpaikka viileän ilmastonsa takia, ja kaupungin pääkohde monille lieneekin 1300-luvulta alunperin oleva Palácio Nacional de Sintra aivan pääaukion kupeessa. Palatsi ei ole ulospäin erikoisen näköinen, mutta sisältä tyylikäs ja eri tyylisuuntien sekoitus. Pääsylipun hinta kesällä 2010 oli seitsemän euroa aikuiselta, ja vain käteinen kelpasi - vaikka luottokorttien kuvia olikin ovi täynnä. Kauempana keskustasta ovat mm. viktoriaaninen Palácio da Pena ja vuoren huipulla olevan maurilaislinnan Castelo dos Mouros jäänteet.


Sintra on turistille todellinen lepopaikka Lissabonin ruuhkien ja metelin jälkeen, ja Sintrassa saakin vietettyä helposti ikimuistoisen päivän. Jo saapuminen Sintran asemalle, satoja metrejä ylöspäin meren pinnan tasolla olevasta Lissabonista on kuin häivähdys paratiisia maan päällä. Alueen viileys ja vehreys sekä siisteys ja kiireettömyyden vaikutelma tekevät vaikutuksen keneen tahansa.

Lissabon - sopivan kokoinen kaupunki matkailijalle
Kiehtovuudessaan Lissabon vetää vertoja monelle Euroopan historialliselle kulttuurikaupungille, ja vaikka kaupungin maine ei lienekään kantautunut tavallisen turistin korviin, on Lissabonissa ja sen lähiympäristössä nähtävää sekä historiasta ja kulttuurista että ostoksista ja huvitteluista kiinnostuneelle. Maan hintataso on edullinen monessa suhteessa ja palvelun taso vähintäänkin positiivinen kokemus, vaikka yllätyksiinkin saa varautua.

Lissabon ei avaudu kenellekään kokonaan muutamassa päivässä, mutta silti tavallinen turisti pystyy vaikkapa viikonlopun aikana perehtymään kaupungin pääkohteisiin. Manner-Euroopan läntisin pääkaupunki on kiehtova yhdistelmä nykyaikaista eurooppalaisuutta sekoittuneena pitkään ja monipuoliseen historiaan.


Päälähteet:

Kirjallisuus:
Ervi, Heli ja Heikki: Portugali, löytöretkeilijäin maa. Helsinki 2001.
Schlecht, Neil: Lissabon. Berlitzin matkaopas. Värnamo, Ruotsi 2008.
Schlecht, Neil: Portugali. Berlitzin matkaopas. Värnamo, Ruotsi 2004.

Internet (toukokuu 2010):
-www.lomamatkailija.com/lissabon
-www.matkaopas-lissabon.com
-www.supersaver.fi/matkaopas/lissabon
-wikipedia

Lahden Suomalainen Klubi teki heinäkuussa 2010 matkan Lissaboniin. Askelmittarin mukaan kävelymatkat olivat ma 5.7. noin 7500, ti 6.7. noin 18500, ke 7.7. noin 18000, to 8.7. noin 20000 ja pe 9.7. noin 6000 askelta.