Pyhä maa Israel - luvattu maa?

Venäläinen kirjailija Nikolai Gogol teki luomisvoimansa ehtyessä pyhiinvaellusmatkan Jerusalemiin, toiveenaan saada takaisin työkykynsä, jonka oli menettänyt mielestään syntisen elämänsä takia. Vuonna 1842 julkaistun teoksen Kuolleet sielut kirjoittaminen oli vienyt Gogolin voimat.

Jerusalem ei kuitenkaan tarjonnut Gogolille pelastusta - päinvastoin. Gogol pettyi syvästi kaikesta, minkä hän koki Pyhän haudan kirkossa. Epäjärjestys ja meteli veivät häneltä kyvyn syventyä rukoukseen. Maisema kaupungin ympärillä oli yksitoikkoinen, mikä masensi Gogolia entisestään. Niinpä hän palasikin entistä huonommassa henkisessä tilassa kotiinsa Venäjälle. (Ks. esim. Semy Kahan: Ikkuna Jerusalemiin vuodelta 2004.)

Moni nykyajankin Jerusalemin pyhiinvaeltaja saattaa samaistua Gogolin ajatuksiin - siksi moniulotteinen ja vaikeasti ymmärrettävä on Pyhä maa yhä edelleen.


Matkustus ja liikkuminen

Matkustaminen Israeliin ei ole nykyisin yhtä hankalaa kuin ristiretkien aikaan, mutta silti edelleen haastavaa. Alueelle suositellaan hepatiittirokotuksia, vaikka monia matkaajia saattaakin houkutella tyytyminen kaupunkilomalla noudatettavaan normaaliin varovaisuuteen. Nykyisin Jerusalemin vesi on paitsi juotavaa myös ihan siedettävän makuista, mutta silti pullovesi on aina turvallisin valinta.

Viisumia Israeliin ei tarvitse, mutta matkanteko lienee kokonaisuudessaan helpointa ryhmämatkalla, joita järjestää mm. Toiviomatkat jo 30 vuoden kokemuksella. Finnairin tilauslennot kulkevat Tel Aviviin talviaikana sunnuntaiaamuisin ja paluu on aina seuraavana sunnuntaina. Täydellinen omatoimimatkailija saa varautua pitkään vaihtoyhteyden odotteluun jossakin Keski-Euroopan kentällä, esimerkiksi Budapestissa. Lento kulkee yleensä yöllä ja saapuu maahan aamun sarastaessa.

Israelissa käyvät normaalit luottokortit eikä Suomessa tarvitse vaihtaa rahaa, mutta paikan päällä ei ole läheskään joka kadun kulmassa nostoautomaatteja. Paras matkakassa on ottaa mukaan euroja pieninä seteleinä - ja ainakin kahdessa eri taskussa. Eurot myös kelpaavat monessa paikassa joko sellaisenaan tai osana maksua.

Rahanvaihtopisteissä on syytä ensin tiedustella vaihtokurssin hintaa, koska hintoja ei yleisesti ole merkitty mihinkään. Kysyvä ei silti tieltä eksy, eikä tinkiminen valuuttakaupassa kuulu maan tapoihin hintojen ollessa kiinteät. Maan tapa on myös, että juuri mistään kaupanteosta ei saa kuittia - vaikka pyytäisikin.

Taksit ovat sopiva vaihtoehto aamuisin ja yleensäkin, mikäli bussit eivät kulje. Normaalisti vuorobusseja kulkee Tel Avivin ja Jerusalemin välillä vajaan puolen tunnin välein. Suomalaiselle poikkeava matkustustapa on myös ns. Sherut-bussi eli noin yhdeksän hengen kansantaksi, joka kulkee Tel Avivin pääbussiasemalta Jerusalemin pääbussiasemalle tai Zionin aukiolle aivan uuteen keskustaan. Matka maksaa hengeltä 22 sekeliä (kevät 2009) eli noin neljä euroa. Sherutit kulkevat ilman aikatauluja ja lähtevät yleensä, kun bussissa on useampi ihminen, viimeistään noin puolen tunnin sisällä.

Liikkuminen Israelissa on kaupungeissa helpointa kävellen tai busseilla. Nykyisin bussikyyti on varsin turvallista, ja Jerusalemin kaupunkibusseissa ei ole enää vartijoita palestiinalaisten kansannousun päätyttyä. Metroa tai raitiovaunuja ei Israelissa ole, mutta nopea kiskobussi Tel Avivin ja Jerusalemin keskustan välillä valmistunee lähivuosina.


Taksien kanssa on syytä olla varovainen, jotta hinta ei yllätä. Suomalainen päässee helpoimmalla, kun pyytää kuljettajaa laittamaan mittarin päälle. Toinen vaihtoehto on sopia hinta. Auton vuokraus on myös yksi vaihtoehto, mutta liikenne voi olla melko kiivasrytmistä ja meluisaa suomalaiselle; torvien soitto on jatkuvaa ja poliisiauton vilkku ei tarkoita pysähtymismääräystä, vaan kuuluu normaaliin partiointitapaan, sillä toimenpide lisää valvonnan näkyvyyttä. Jalankulkijaa ja liikennevaloja Israelissa kunnioitetaan vähintään yhtä paljon tai vähän kuin Suomessakin, joten varovainen on syytä olla ja itsekin noudattaa liikennesääntöjä.


Jerusalem

Kolmen uskonnon pyhä kaupunki voi yllättää suuria odottavan turistin harmaudellaan ja likaisuudellaan. Myös palvelukulttuuri normaaleine hyvine käytöstapoineen kaipaa maassa parantamista. Liekö syynä tähän se, että maahan on tullut Neuvostoliiton romahduksen jälkeen yli miljoona venäläistä? Lisäksi noin 7,3 miljoonasta kansalaisesta noin 1,3 miljoonaa on arabeja, jotka ovat osin sattumalta eri sodissa jääneet Israelin asukkaiksi, kun sotatoimet ovat siirrelleet rajoja.

Yksi ongelma rauhan saavuttamisessa palestiinalaisten kanssa on, että Israelin halukkuus vaihtaa arabialueitaan juutalaissiirtokuntiin ei ole saanut vastakaikua Israelin arabeissa. Pelkona on tietysti elintason romahdus, mikäli alueita siirtyisi mahdolliseen uuteen Palestiinan valtioon.

Jerusalem on yli 700 metriä merenpinnan yläpuolella, minkä takia kaupungissa on noin 5-7 Celsiusastetta kylmempää kuin noin 50 kilometrin päässä Tel Avivissa, joka on Välimeren rannalla. Lisäksi kaupungissa on useita korkeita kukkuloita ja melko pitkät etäisyydet, joten ainakaan kokopäiväinen kävely ei ole suositeltavaa. Kevätillat voivat myös olla todella koleita ja pimeys tulla nopeasti, joten talviaikana lämmin vaatetus ei ole koskaan turhaan mukana matkalaukussa.

Vanha kaupunki on tunnetun maailman keskus; siellä ovat islamin ja kristinuskon pyhimmät paikat sekä juutalaisuuden ydin: länsi- eli itkumuuri. Samalla vanha kaupunki lienee yksi maailmalla eniten ristiriitoja herättävistä kohteista, jonka kujilla ja basaareissa on jotakin hyvin hämmentävää. Paitsi että alueen muurien sisällä noin neliökilometrin alueella asuu arviolta 40 000 ihmistä, kätkee vanha kaupunki sisäänsä monta todellisuutta: vähintään neljän eri korttelin verran eli armenialaisten, juutalaisten, kristittyjen ja islamin alueet, joiden siisteydessä ja arkkitehtuurissa on huomattavia eroja.

Vierailija pääsee tutustumaan kaikkiin kortteleihin, joissa onkin syytä käydä ja hämmentyä historian runsaudesta niin kovin pienellä alueella. Kiistelevät uskonnot elävät alueella näennäisen rauhallista rinnakkaiseloa - tosin sotilaiden turvaamana ja valvontakameroiden alla. Yhdistynyt Jerusalem on vasta reilut 40 vuotta ns. kuuden päivän sodasta (1967) ollut todellisuutta juutalaisille, ja vanha kaupunki onkin yhdistyneen Jerusalemin sydän, jossa kohtaavat historia ja nykyaika - sekä kaikki monoteistiset jumalat.

Länsimuurille kulkija joutuu kulkemaan metallinpaljastimen läpi, muuten alueella vierailijoihin suhtaudutaan neutraalisti, ehkä jopa hivenen ylpeillen, ja kuka tahansa voi käydä sujauttamassa rukouksensa paperinpalassa muurin kivien väliin, kunhan muistaa pitää oman hatun tai lainaksi saatavan kipan päässään. Samoin naiset ja miehet on muurilla erotettu kevyellä väliseinällä.

Muslimien rukouspäivänä perjantaina ei pääse tutustumaan moskeija-alueelle ja muutenkin alueelle pääsee vain muutaman tunnin ajan, lähinnä aamuisin. Myös Al-Aqsan moskeijaan tai Kalliomoskeijaan menijä joutuu turvatarkastukseen.

Kristittyjen pyhin kohde on kristittyjen korttelissa oleva Kristuksen Ylösnousemuksen kirkko, joka on usein tupaten täynnä, ja kirkon keskellä olevaan pieneen hiljentymiskappeliin voi joutua jonottamaan jopa useita tunteja. Koko vanhan kaupungin halkaisee Via Dolorosa eli Kristuksen kärsimystie, oletettu reitti Golgatalle, joka voi olla Ylösnousemuskirkon lisäksi myös aivan vanhan kaupungin länsireunalla Damaskoksen portin ulkopuolella Puutarhahaudassa, useita metrejä nykyisen katutason alapuolella.

Uuden Jerusalemin ydin on Jaffa-kadun ympärillä. Alueella on paljon pieniä liikkeitä ja kahviloita, mutta suomalaistyyppinen pub-kulttuuri on vähäistä. Keskustan kävelykadut ovat kuitenkin mielenkiintoisia tutustumiskohteita.

Kaupungin liikekeskustan ulkopuolella lännen puolella ovat parlamentti Knesset ja Israelin museo, jossa on mm. häkellyttävän aidon tuntuinen 1:50- mittakaavassa oleva historiallisen Jerusalemin pienoismalli sekä profeetta Jesajan kirjakääröistä kertova museorakennus Kirjan pyhäkkö eli The Shrine of the Book.

Ehdoton museokohde Jerusalemin kävijöille on sisäänpääsyltään ilmainen polttouhrimuseo Yad Vashem, “Nimi ja Muisti”; museo, johon on talletettu koskettavalla tavalla juutalaisten joukkotuhosta eli holokaustista lähinnä toisen maailmansodan aikana kertova näyttely. Tähän museoon tutustumiseen kannattaa varata aikaa ainakin pari tuntia.

Kaupungin itäpuolella Mount Scopus -vuorella eli ennen vuoden 1967 kuuden päivän sotaa Jordanian miehittämällä alueella sijaitsevat nykyisin Jerusalemin Heprealaisen yliopiston päärakennus sekä The Jerusalem Center for Near East Studies eli paikallinen Lähi-idän tutkimuksen keskus. Yliopistolla on merkittävä osuus Israelin tieteellisessä tutkimuksessa, ja maassa haetaankin eniten patentteja maailmassa väkilukuun nähden.

Mount Scopus -vuoren eteläpuolella on Öljymäki, Mount of Olives, jonka rinteiltä saanee parhaat valokuvat kaupungista. Alueella ovat myös tutut raamatun kohteet, esimerkiksi Dominus flevit -fransiskaanikirkko (“Herra itki”; paikka, jossa Jeesus itki ennustaessaan Jerusalemin tuhon), profeettojen haudat, Isä meidän -kirkko (paikalla, jossa Jeesus opetti opetuslapsilleen Isä meidän -rukouksen), Marian hauta, Taivaaseen astumisen kirkko ja Getsemanen puutarha.


Betlehem

Jeesuksen syntymäkirkko sijaitsee palestiinalaisalueella, jonne tarvitaan passi ja jonne lienee paras mennä ryhmässä oppaan kera. Kirkko on vaikuttava, mutta ei kaunis. Se on Pyhän maan vanhin kirkko ja yksi maailmankin vanhimmista kirkoista, jonka rakennutti alun perin vuonna 325 keisari Konstantinus Suuri.

Alue elää turismista, mutta on silti köyhää. Betlehemiin kuljetaan Suomen televisiostakin tutun turvamuurin kautta; usein ulkopuolisille kuitenkin unohtuu, että noin 95 % eristetystä palestiinalaisalueesta on ympäröity muurin sijasta turva-aidalla.

Israelin tekemä turvallisuusratkaisu on herättänyt maailmalla vastalauseita, mutta usein myös unohtuu, että muurin ansiosta itsemurhaiskut ovat viime vuosina kokonaan loppuneet Israelin alueella.


Kuollutmeri ympäristöineen

Kuollutmeri on maailman alavin kohta: se on noin 400 metriä merenpinnan alapuolella. Israelin ja Jordanian raja kulkee Kuolleenmeren keskivaiheilla, ja Israelin ilmavoimat partioi alueella tiiviisti.

Kuollutmeri on itse asiassa järvi, joka saa vetensä pääasiassa Jordan-virrasta ja sadevesistä, mutta koska maa on niin alavaa, mitään ei virtaa pois. Kuuma ilma haihduttaa vettä jatkuvasti, jolloin jälkeen jää kummallisia suolamuodostelmia ja vettä, jonka mineraalipitoisuus on 30 prosenttia korkeampi kuin tavallisen meriveden. Vedessä ei ole käytännössä mitään elämää, ja ihminen pystyykin kellumaan siinä kuin korkki. Uiminen järvessä on vaikeaa ja pienikin määrä suolavettä kasvoilla on suorastaan vaarallista, minkä takia vain kelluminen on turvallista.

Masadan linnoitus kohoaa noin 440 metriä Kuolleenmeren yläpuolelle ja on täysin eristetty rotkoilla ympäröivistä vuorista. Huipulla on laaja tasanko, kooltaan noin 650 kertaa 300 metriä. Alun perin makkabealaiset rakensivat sinne linnoituksen 100-luvulla eKr., mutta kuningas Herodes Suuri teki siitä linnoitetun palatsin. Lopulta roomalaiset tuhosivat Masadan 70-luvulla sen jälkeen, kun siellä ollut juutalaiskapinallisten siirtokunta surmasi itsensä ennemmin kuin antautui.


Nykyisin alueella on kesäisin ääni- ja valoesityksiä. Kukkulan huipulla voi vierailla joko köysirataa apuna käyttäen tai polkua pitkin, jolloin nousu huipulle voi kestää liki tunnin.

Kuolleenmeren pohjoisosan länsirannalla on sijainnut Qumranin essealaisyhdyskunta 100-luvulla eKr. Alueen luolista löydettiin vuonna 1947 kirjakääröjä, ikivanhoja rullia, joissa on heprean ja aramean kielillä kirjoitettuja vanhimpia tunnettuja raamatun käsikirjoituksia. Nähtävää itse luolissa ja luostarin raunioissa on vähän, mutta kirjakääröt ovat esillä Kirjan pyhäkössä Jerusalemissa.


Galilea

Mikäli mahdollista, kannattaa matkaajan tehdä tutustumismatka myös Pohjois-Israeliin, esimerkiksi Saaronin tasangon eli rannikon kautta ja tulla takaisin Jordanin virtaa seuraten Länsirannan eli palestiinalaisalueen kautta. Mennessä reitti kulkee Nasaretin kautta, jossa kuuluisin nähtävyys lienee Ilmoituskirkko; siellä enkeli Gabriel ilmestyi Marialle ja ilmoitti Jeesuksen tulevasta syntymästä.

Gennesaretinjärvi lienee Israelin rikkaimpia alueita, mikä johtunee maan tärkeimmästä makean veden lähteestä eli Golanin vuorista. Nykyisin niistä johdetaan vettä jopa Israelin eteläkärkeen Eilatiin asti lähes 500 kilometrin päähän. Laskeutuminen vehreältä, karjankasvatukseen erikoistuneelta Golanilta etelään Jordanin laaksoon on elämys, joka ei heti unohdu. Erityisesti suuren auton kuljettaja saa serpentiinitietä laskeutuessaan olla erityisen tarkkana tiellä pysyäkseen. Golanin alueen Israel miehitti vuoden 1967 sodassa eikä ole siitä luopunut, vaikka YK ei tunnusta miehitystä.

Gennesaretinjärven ympärillä on useita kirkkoja ja matkan saattaa kruunata näkymä järvelle Autuuksien vuorelta, joka on liki vastapäätä kaupunkia nimeltään Tiberias, siisti ja miellyttävä noin 50 000 asukkaan pikkukaupunki. Tiberias on perustettu vuonna 18 jKr., ja se on nimetty keisari Tiberiuksen mukaan. Autuuksien vuorella Jeesus piti vuorisaarnansa, ja paikalla on nyt kahdeksankulmainen Mussolinin tuella vuonna 1937 rakennettu kirkko, ns. Italialainen kirkko.


Tel Aviv

“Kevätkukkula” eli Tel Aviv on itse asiassa melko ruma ja likainenkin kaupunki eikä talvimyrskyn aikana edes mitenkään miellyttävä kohde, sillä kova tuuli tuo tullessaan joka paikkaan tarttuvan hienon hiekan. Tel Aviv onkin tyypillinen kesäkaupunki, jonka ehdottomia tutustumiskohteita ovat rantakatujen ja liikekeskustan ohella vanhan Jaffan alueen korttelit.

Nyky-Israelin historiasta kiinnostuneille mielenkiintoisia kohteita lienevät myös maan ensimmäisen pääministerin David Ben-Gurionin kotimuseo sekä Rabinin aukio - paikka, jossa pääministeri Jitzhak Rabin murhattiin syksyllä 1995.

Tel Aviv lienee selkein esimerkki unelmasta uudesta Israelista pienoiskoossa. Kaupunki on Jerusalemin ohella maan suurin asutuskeskittymä, ja se on syntynyt vasta vuonna 1906 Jaffan naapuriksi. Tel Aviv on kasvanut nopeasti ja siitä onkin 2000 vuoteen tullut ensimmäinen uusi juutalaiskaupunki, jossa asuu noin puoli miljoonaa ihmistä.


Pyhä ja arki

Sunnuntai on Israelissa normaali arkipäivä. Juutalaisten sapatti alkaa perjantaina iltapäivällä, jolloin monet kaupat ja museot sulkevat ovensa. Jopa hyvä ruokapaikka voi olla kiven alla, kunnes elämä vilkastuu lauantai-iltaa kohden. Muslimien pyhä on puolestaan perjantai, jolloin Jerusalemin Vanhan kaupungin moskeija-alue on turisteilta suljettu ja alueella on runsaasti aseistautuneita sotilaita.


Israelissa matkaajan kannattaa varautua monenlaiseen, eikä mistään pidä yllättyä. Puhumalla selviää kaikista tilanteista, joihin normaali turisti voi joutua, mutta normaalia varovaisuutta on syytä noudattaa eikä olla liian sinisilmäinen, erityisesti kaupanteossa ja tinkimisessä. Kokemuksen perusteella basaarituotteen käypä hinta lienee usein noin 1/5 -1/3 lähtöhinnasta. Mikäli kaupanteossa on kiire, lähelle omaa hintatoivettaan pääsee usein, jos lähtee pois kauppiaan luota. Muutaman hetken kuluttua hän saattaa juosta perääsi hyväksyen hintatarjouksesi.

Ristiriitojen ja monien kasvojen Israelissa käytyään ei matkailija välttämättä heti pääse eroon hämmentyneistä ajatuksistaan. Pyhä maa ja Uusi Jerusalem lienevätkin kenties yhden tulkinnan mukaan jokaisen sielussa; siellä, missä kulloinkin kuljemme. Toiveet, joita asetamme nykyajan Israeliin, ovat helposti ylimitoitettuja, koska alueen todellisuus on syvästi ristiriitainen ja juutalaisvaltion olemassaolosta huolimatta vaikea. Pysyvä rauha Israelissa on silti - yhä edelleen - uusienkin sukupolvien unelma.

(Kuva 23.02.2009 Länsi- eli Itkumuuri, Jerusalem)