Berliini - yksi Suomen historian tärkeimmistä kaupungeista

Suomelle tärkein kaupunki ulkomailla on Berliini, Tukholman ja Pietarin lisäksi, todetaan usein historian oppikirjoissa. Historiasta kiinnostuneelle kaupunki on uutuudestaan huolimatta leikkaus Euroopan ja Saksan historiaan ja sitä kautta nykypäivään. Sanonta, että ilman Saksaa ei ole Eurooppaa, pitänee paikkansa monessa mielessä. Saksa on yksi Euroopan henkisistä ja taloudellisista johtajista, maailman suurin vientimaa sekä euron takuumaa.

Matkailijalle Berliini on helppo kohde, sillä Saksa on samantyyppinen kuin Suomi. Ihmiset ovat avuliaita ja rehellisiä, kerjäläisiä ja taskuvarkaita on vähän Suomeenkin verrattuna. Turisti saattaa karttaa kadunkulmassa lukiessaan saada helposti ystävällisiä tiedusteluja avun tarpeesta.

Berliini on maastoltaan melko tasainen, joten helposti löytyviä pyörävuokraamoja on kätevä käyttää. Polkupyörän vuokraus maksaa noin kymmenen euroa päivältä, mutta lyhyempikin vuokraus on mahdollista. Kaupunkiin on rakennettu monia uusia pyöräteitä, joita paikalliset käyttävät sujuvasti - pääasiassa ilman kypärää.

Liikkuminen

Yleisin Berliinin lentokenttä Suomesta tultaessa on Tegelin kenttä kaupungin luoteiskulmassa, kohtuullisen matkan päässä keskustasta. Helpoin tapa päästä ydinkeskustaan on bussi numero 109, joka lähtee aivan lentokentän pääoven vierestä noin kymmenen minuutin välein. Kertalippu maksoi kesällä 2011 reilut 2 euroa. Lippu on vaivattomin ostaa automaatista.

Jo lentokentältä voi ostaa myös Berliini-kortin, esimerkiksi kolmeksi päiväksi. Kortin saa ostettua myös matkailuneuvonnoista. Lippu sisältää julkisten kulkuvälineiden lisäksi pääsylipun museosaarelle kaupungin keskustassa sekä noin kolmasosan tai neljäsosan alennuksia moniin muihin museoihin. Kesällä 2011 kolmen päivän Berliini-kortti, johon kuului myös läheinen Potsdamin kaupunki, maksoi 36 euroa.

Bussipysäkeillä ja metroissa on merkitty selvästi digitaalinäytöissä seuraavat saapuvat yhteydet. Bussipysäkkien merkki on H, metrojen U ja maanpäällisten kaupunkirautatiepysäkkien S. Kertalippu maksaa noin kaksi euroa, riippuen matkasta eli vyöhykkeistä, joita on kolme. Lipun voi ostaa nykytyyliin myös automaatista, ja lippu pitää itse leimata, jolloin alkaa noin parin tunnin vaihto-oikeus.

Päivälippu kaikkiin julkisiin kulkuneuvoihin maksaa hieman yli kuusi euroa, ja se on erittäin kätevä ja halpa tapa liikkua, sillä etäisyydet Berliinin kaltaisessa suurkaupungissa pakottavat julkisten kulkuneuvojen suosimiseen. Metroasemilla ei tarkastuksia näyttänyt olevan kovinkaan usein, mutta liputta kulkeva saa varautua 40 euron rangaistusmaksuun.

Ruoka

Paikallinen ruoka on hyvin suomalaistyyppistä, monella tapaa. Pikaruokaakin saa suomalaiseen tyyliin ihan pikaruokaloista, mm. McDonaldsilta ja Burger Kingistä, mutta paikallista tyyliä edustavat omat nakkikioskit, joista saatava paikallinen makkara on suositeltava makuelämys - ainakin kerran.

Tyypillisin “lihapiirakka” lienee halkaistu vehnäsämpylä yhdellä wurstilla, hintaa noin pari euroa. Wurst on sopiva välipala kiireiselle matkaajalle, ja sen voi syödä vaikka kävellessä tai pysäkillä.

Terassit ovat kesäkaupungissa yleisiä ja niitä suomalainen matkailijakin helposti suosii. Mahansa syö täyteen helposti noin 15 eurolla, johon kuuluu yksi juoma. Hintataso ei siten ole kovin paljon kotimaata halvempi. Tapakulttuuriin ei välttämättä kuulu juomarahojen antaminen eikä sisään heitto ole ollenkaan aggressiivista.

 

Ruokakaupoissa, joita vaikuttaa olevan todella harvoin - pikkukioskeista puhumattakaan - on saatavilla paikallista ruokaa, ja hintataso on kohtuullinen. Esimerkiksi Ostbahnhofin alakerrassa on yksi suuri Lidl ja Wilmersdorferstrassen kävelykadulla Nettomarket-ruokakauppa.

Joitakin nähtävyyksiä

Brandenburger Tor eli Brandenburgin portti lienee kaupungin tunnetuin maamerkki, joka nähdään myös kaupungin yhdistymisen tunnuksena. Merkki edustaa uusklassismia ja sijaitsee kaupungin historiallisessa keskustassa Pariser Platzilla. Portin rakennutti Preussin kuningas Fredrik Wilhelm 1700-luvun lopulla. Viime sodan jälkeen portti toimi kaupungin itä- ja länsiosan rajanylityspaikkana muurin rakentamiseen asti.

Brandenburgin portilta alkaa Mitte-kaupunginosan ja samalla kaupungin pääkatu Unter Den Linden, joka on sen arvoinen, että se kannattaa kävellä rauhassa läpi.

Holokaustin muistomerkki on aivan Brandenburgin portin vieressä. Muistomerkki koostuu 2711 erikokoisesta kivipaadesta, jotka on aseteltu suoraviivaisen labyrintin muotoon lähes kahden hehtaarin aaltoilevalle alueelle. Merkki valmistui 2005 ja on ollut kiivaan väittelyn kohteena. Missään ei sanota, minkä asian vuoksi se on rakennettu, joten vierailija voi itse pohtia asiaa. Kohde lienee monelle kävijälle erikoisin muistomerkki, jossa on koskaan vieraillut.

Valtiopäivätalo aivan ydinkeskustassa on periaatteessa vierailijoille avoin, joskin kesällä 2011 sinne piti varata vierailulupa netin kautta kolme päivää etukäteen. Syynä oli pelko terrorismista. Valtiopäivätalon kupolin alta näkyy kaupunkiin - ja Saksaan. Talon seinässä lukeekin symbolisesti Saksan kansalle eli Dem Deutschen Volke. Rakennus valmistui 1894 ja tuhoutui palossa 1933. Nykyisin talo on kunnostettu vanhaan loistoonsa, ja se on kaupungin näyttävimpiä rakennuksia.

Kylmän sodan historiasta kertova tärkein museo lienee yksityinen Checkpoint Charlie, jonne pääsylippu on melko kallis, noin kymmenen euroa. Museon nimi tulee länsivaltojen antamasta nimestä tärkeimmälle idän ja lännen väliselle USA:n valvomalle rajanylityspaikalle. Kadulla onkin kopio entisestä vartijankopista eli rajanylityspaikasta sekä rajanylityskyltti, jossa on kuuluisat sanat: “You are now leaving the American sector.”

Berliinin muurista on jäljellä enää noin 1,3 kilometrin mittainen ns. East Side Gallery. Se säästettiin vapauden muistomerkiksi Berliinin muurin murtumisen jälkeen. Taiteilijat eri puolilta maailmaa maalasivat muurin itäpuolelle yli sata taideteosta kuvittamaan muuria. Vuonna 1990 avattu galleria on maailman suurin ulkoilmagalleria.

Keisari Wilhelmin muistokirkko on aivan ydinkeskustassa. Sisäänpääsy oli ilmainen, vaikka muuten kirkkoihin vaikutti olevan pääsymaksu. Lähistöllä oleva Potsdamer Platzin aukio korkeine torneineen edustaa modernia Berliiniä arkkitehtuuriltaan.

Alexanderplatz on entisen Itä-Berliinin keskusta ja käymisen arvoinen kohde, vaikka ei ostoskeskuksista välittäisikään. Jo itse elämän menon seuraaminen aukiolla on yksi lomanviettotapa. Lisäksi nousu Euroopan neljänneksi korkeimpaan näkötorniin noin 200 metrin korkeudelle on elämys, joka tosin maksaa noin kymmenen euro. Elämys on torniin rakennettu Koneen hissi, joka vie matkailijan huipulle noin 40 sekunnissa. Torniin päästäkseen saa varautua pitkiin jonoihin. Alun perin 365 metriä korkea torni on DDR:n symboli ja sen hallituksen rakennuttama sosialismin voiton symboli, kuten koko aukiota ympäröivä alue, mm. Karl-Marx-Allée eli Itä-Berliinin entinen pääkatu.

Kaupungin tärkeimmät museot ovat ns. museosaarella aivan valtiopäivätalon edustalla. Pergamon-museo antiikin aarteineen ja Neues Museum edustavat museoihmiselle parasta Berliiniä. Samalla alueella on myös Altes Museum ja Berliner Dom eli tuomiokirkko, josta on myös upea näköala kaupunkiin. Koko saareen tutustumiseen on syytä varata kokonainen päivä, niin mittavasti kulttuuria on tarjolla.

Potsdam

Barokkityylinen Potsdam on Berliinin lähistöllä, reilun puolen tunnin junamatkan päässä lounaassa oleva Berliiniäkin vanhempi pikkukaupunki, jossa on noin 300 000 asukasta. Potsdam lienee tunnetuin toisen maailmansodan jälkeisestä kesän 1945 ns. Potsdamin konferenssista, jossa sodan voittajat, Neuvostoliiton Josef Stalin, USA:n Harry Truman ja Ison-Britannian Winston Churchill ja Clement Attlee jakoivat Saksan ja päättivät sodan jälkeisestä politiikasta. Kokous pidettiin Cecilienhofissa kaupungin huvila-alueella, jonne pääsee paikallisbussilla.

Pääsylippu Cecilienhofiin maksaa kohtuullisesti noin kuusi euro Berliini-kortilla. Opastus toimii tyylikkäästi jokaiselle annettavilla kuulokkeilla ja koneella (audiophone), joiden kautta voi kuunnella opastuksen omaan tahtiinsa. Kone sisältyy lipun hintaan.

Kaupungissa on myös kokonainen puistoalue täynnä linnoja, lähempänä ydinkeskustaa.

Suosituin linna lienee keisari Fredrik Suuren itselleen rakennuttama linna Sanssouci 1700-luvulta. Lippu linnaan maksaa 12 euroa, mikä on melko kallis, ottaen huomioon, ettei Berliini-korttikaan tuo linnaan alennusta. Silti linna ja erityisesti sen puisto on käymisen arvoinen.

Potsdamin kävelykaduilla saa satunnainen turistikin nauttia hetken levollisesta ja rauhaisasta ilmapiiristä. Kahviloissa ja ruokapaikoissa riittää valinnanvaraa, eikä turistirihkaman myyminen ole millään tavoin päälle käyvää. Potsdamin keskusta on idyllinen ja siisti, rakennuskanta matalaa ja alue rehevää.

  

Historiaa ja nykypäivää

Satunnaiselle ja minimibudjetilla liikkuvalle matkailijalle Berliini on loistava kohde, johon tosin ehtii kolmessa, neljässä päivässä tutustua vain pintapuolisesti. Silti kotiin tullessaan voi kokea iloa ja riemua onnistuneesta matkasta, minkä voimalla jaksaa arkea eteenpäin.

Kaikkiaan Berliini lähiympäristöineen tarjoaa matkailijalle unohtumattoman elämyksen kulttuuria ja historiaa, kohtuulliseen hintaan, turvallisesti ja helposti. Vaikka Berliini on nykyisin helpon matkailun aikana lähialuettamme, kaupunki on tutustumisen arvoinen ja monikulttuurisuudessaan kiehtova.

Lahden Suomalainen Klubi teki matkan Berliiniin ja Potsdamiin heinäkuussa 2011.

Kuva (04.07.2011): "Berliinin kuuluisin maamerkki Brandenburger Tor."

Päälähteet:

Kirjallisuus:

Lee, Brigitte: Berliini, matkaopas. Berlitz. Tammi 2008.

Berliini. Kartta + opas. Otava 2006.

Scheunemann, Jürgen: Berliini, kymmenen kärjessä. WSOY 2003.

Internet (kesäkuu 2011):

www.pienimatkaopas.com/berliini